Käyttääkö ihminen konetta, vai kone ihmistä?
(Julkaistu Demokraatissa 4.3.2019)
Tänään eduskunnassa keskusteltiin tulevaisuusvaliokunnan mietinnön pohjalta valtioneuvoston kerran vaalikaudessa eduskunnalle annettavasta tulevaisuusselonteosta, jonka teemana on työn murros ja suomalaisen työn tulevaisuus.
- Teknologian voimakkaaseen kehittymiseen ja kehittämiseen liittyy tarve käydä yhteiskunnassa laaja-alaista eettistä keskustelua teknologian hyödyistä ja haitoista. Tästä esimerkkinä on tekoälyratkaisujen suunnittelussa tehtävät näkymättömiksi jäävät arvovalinnat. Algoritmien säätelemässä verkkoympäristössä käyttäjä ei tiedä, miten algoritmi ohjaa mitä aineistoja ja mitä suosituksia hänelle näytetään, toteaa SDP:n kansanedustaja, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen.
- Tiedon käyttö edellyttää aineiston muokkaamista suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja näiden kokonaisuuksien asettamista arvojärjestykseen periaatteilla, joista käyttäjällä ei välttämättä ole tietoa. Tulevaisuudessa tämän muokkaamisen toteuttavat oppivat algoritmit nopeana ja automaattisena prosessina, jolloin tahattomasti syrjivien käytäntöjen riski kasvaa. Jos ihminen ei tiedä miten ja miksi kone tekee jotakin, saattaa kone käyttää ihmistä, eikä ihminen konetta.
- Jotta näin ei pääsisi käymään ja tekoäly pysyisi tukiälyn roolissa on varmistettava, että ihmisen ja koneen työjakoa ja automatisoidun päätöksenteon rajoja tarkkaillaan jatkuvasti. Digitaalisen maailman hallinta ja ohjaus vaativat visiota ja tulevaisuuden näkymää siitä, mikä on tavoiteltava yhteinen hyvä ja siihen liittyen eettisten näkökulmien ja datan järjestelyperiaatteiden arvioidaan ja yhteen sovitetaan jatkuvasti. Tätä tulisi tehdä monitoimijaisesti muun muassa insinöörien, yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien yhteistyönä, sanoo Mäkisalo-Ropponen.
Merja Mäkisalo-Ropponen muistuttaa, että päättäjien on tiedostettava jatkuva eettisen harkinnan tarve soviteltaessa yhteen ja säänneltäessä kansalaisten yksityisyyden, yritysten toimintavapauden ja julkisen sektorin tehokkuuden rajaviivoja. Hän antaa esimerkkinä kansalaisista kertyvään tietoon pohjautuvan, Kiinassa pilottivaiheessa olevan automaattisen pisteytysjärjestelmän, joka vaikuttaa kansalaisten sosiaalietuuksiin ja vakuutusehtoihin.
- Teknologian eettistä arviointia on kehitettävä esimerkiksi eri toimijoita yhteen keräävän verkoston tai keskuksen avulla. Teknologian etiikasta ja teknologian yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnista on tehtävä suomalaisen yhteiskunnan kärkiosaamista, esittää Mäkisalo-Ropponen.
