Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen edellytykset
(Julkaistu Uudessa Suomessa 11.1.2019)
Tulevaisuusvaliokunnalle kuuluu kestävän kehityksen – Agenda 2030 -toimintaohjelman toteutumisen seuranta. Kirjoitukseni pohjautuu valiokunnan usein esille nostamiin huoliin siitä, ettei kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa toteudu politiikkajohdonmukaisuus. Tämän ongelman kuvaamisen lisäksi pohdin sitä, mistä tämä johtuu ja miten toimintaa tulisi kehittää.
Politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa kestävän kehityksen huomioimista kaikessa päätöksenteossa ja lakiesitysten arviointikriteereissä. Se tarkoittaa myös sitä, että kestävä kehitys on talousarvion perustana. Näin ei tällä hetkellä ole. Lisäksi hyvinvoinnin näkökulmat ovat unohtuneet toimeenpano-ohjelmissa ja tavoitteissa. Tarvitsemme perinteisen talousajattelun rinnalle hyvinvointitaloutta. Hyvinvointitalous voidaan määritellä siten, että siinä toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista.
Hyvinvointitalouden huomioon ottaminen tarkoittaisi muun muassa sitä, että bruttokansantuotteen lisäksi julkista taloutta arvioidaan ja suunnitellaan hyvinvointimittareita hyödyntäen ja vaihtoehtoiskustannuksia laskien. Esimerkiksi nykyhallituksen tekemien koulutussäästöjen seuraukset voivat aiheuttaa huomattavia kuluja ja kasvun hidastumista tulevaisuudessa. Nykyinen budjettikäytäntö johtaa siihen, että päätöksenteossa talous ja hyvinvointi kulkevat omia latujaan, kun ne pitäisi saada kulkemaan rinta rinnan Agenda 2030 –toimintaohjelman mukaisesti.
Hyvinvoinnille suurimmat uhat aiheuttavat sosiaaliset ja ympäristöongelmat sekä ilmastonmuutos. Kestävän kehityksen politiikka pyrkii toimimaan viitekehyksenä, joka ottaa huomioon nämä uhat ja viitoittaa tietä kohden suurempaa hyvinvointia. Se tarvitsee kuitenkin toteutumista seuraavat mittarit. Siinä missä globaalilla tasolla kehitystä seurataan indikaattoreilla, jotka täyttävät pitkälle YK:n alajärjestöjen tietotarpeita, kansallisella tasolla tarvitaan tiiviimmin kansalliseen päätöksentekoon kytkeytyviä omia mittareita.
Hyvinvointitalousajattelun ja hyvinvointimittareiden käytön avulla voisimme paremmin hallita tämän vuoden talousarviossakin olevaa ongelmaa: Hallitus teki omasta mielestään hyviä yksittäisiä päätöksiä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, mutta kokonaisvaikutukset ovat miinusmerkkisiä. Esitysten yhteisvaikutuksia tai vaihtoehtoiskustannuksia ei ole arvioitu eikä laskettu.
Valtionvarainministeriön näkemyksen mukaan bruttokansantuotteen laskeminen on riittävä mittari eikä hyvinvoinnin mittaaminen kuulu valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeriön kanta on tuulahdus menneisyydestä.
Kenties tämä rajoittunut näkökulma estää uudistamasta politiikkaa siihen suuntaan, että talousarvioon saataisiin kaikkien ministeriöiden eriarvoistumista vähentäviä toimenpiteitä. Pelkkä lyhyen ajanjakson tulojen ja menojen tarkastelu estää katsomasta tulevaisuuteen ja arvioimasta pitkän aikavälin seurauksia.
Miksi BKT ei yksin riitä mittariksi?
Bruttokansantuote on tällä hetkellä kansantalouden tilinpidon tärkein mittari. Se on kaikkialla maailmassa käytössä oleva perusindikaattori, jolle poliittinen päätöksenteko perustuu. BKT:lla tarkoitetaan kansantalouden kokonaistuotannon arvoa eli kaikkien tuotettujen lopputuotteiden ja palveluiden tiettynä ajanjaksona laskettua markkina-arvoa. Bruttokansantuotetta on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden, edistyksen ja hyvinvoinnin tärkeimpänä indikaattorina, mihin sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi. BKT sopii teollisuusyhteiskunnan hyvinvoinnin ja edistyksen mittariksi, muttei yksinään käytettäväksi nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassa. BKT on rahamääräinen mittari, joka ei ota huomioon monia ratkaisevan tärkeitä osa-alueita kuten ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Päinvastoin hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta myös haitalliset taloudelliset toimet lisäävät BKT:n arvoa. Kestävän kehityksen näkökulmasta BKT:n antavat signaalit voivat johtaa väärään suuntaan. Mitä kestämättömämmällä tasolla taloudellinen kehitys on, sitä nopeammin BKT lyhyellä aikavälillä kehittyy.
Ekologiset muutokset kuten ekosysteemien suojelu, kestävä kehitys sekä kasvihuonekaasujen kumuloituminen ilmakehään eivät nykyisellään juuri painotu valtion talousarviossa. Näitä tekijöitä ei juurikaan huomioida budjetissa, koska ne eivät ole käytössä olevan talousanalyysin kannalta olennaisia tekijöitä. Valtion budjetissa ympäristönsuojelu, kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat olleet euromäärällä mitattuina hyvin marginaalisia ilmiöitä viimeisten vuosien ajan. Mitään muutosta parempaan ei ole tämänkään vuoden budjetissa tapahtunut.
Tarvitsemme siis uudenlaisia mittareita BKT:n rinnalla käytettäväksi. Tulevaisuusvaliokunta onkin lausunnoissaan ja mietinnöissään esittänyt, että esimerkiksi aidon kehityksen mittarin GPI:n avulla voitaisiin vahvistaa talousarvion kytkentää kestävään kehitykseen ja hyvinvointiin. GPI:n lisäksi on olemassa muitakin testattuja mittareita, joita voitaisiin hyödyntää ja kehittää.
Mm. Euroopan unioni, Yhdistyneet kansakunnat ja kansalaisjärjestöt ovat aktivoituneet hyvinvointia paremmin kuvaavien, BKT:lle vaihtoehtoisten mittareiden kehittämiseen. Toivottavasti Suomi omalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan on aktiivinen tuomaan tätä asiaa keskustelujen agendalle.
Mittareiden tulee tehdä näkyväksi ja määrämitallisiksi toimet, jotka aidosti parantavat elämäämme ja toisaalta ne asiat, joista haluaisimme vähitellen eroon. Näin mittareiden käytön tavoitteena on ohjata talous tuottamaan mahdollisimman paljon hyvinvointia.
GPI kuvaa aitoa ja todellista kehitystä. Se on tarkoitettu talouden ja ympäristön kestävyyden ja erityisesti pidemmän aikavälin kehitystrendien kuvaamiseen. GPI mittaa hyvinvointia kuluttajasta käsin ja laajentaa hyvinvoinnin kuvausaluetta huomioiden tärkeimmät ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät sekä kestävän kehityksen vaatimukset. Se laajentaa nykyistä taloustieteellistä tilastokuvausta huomioimalla mm. luonnon tuottamat hyödykkeet ja palvelut, ympäristön saastumisen, tasa-arvon ja muiden inhimillisten perusarvojen toteutumisen yhteiskunnassa.
Nykyisen yhteiskunta- ja talouspolitiikan ydin tiivistyy ikuisen talouskasvun tavoitteluun, vaikka tiedämme sen mahdottomaksi rajallisella maapallolla. Ihmisten mieleen on kuitenkin iskostunut usko talouskasvun tavoittelun ja kuluttamisen välttämättömyyteen jopa siitä määrin, etteivät ne enää liity mitenkään tarpeiden tyydyttämisen tai hyvinvoinnin kasvuun. Nyt olisi ensisijaisen tärkeää saada hyvinvointi, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys politiikan teon ja talouspoliittisten keskustelujen ytimiin, sillä ne ovat tulevaisuuttamme voimakkaimmin muokkaavia tekijöitä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
