Tulevaisuusvaliokunta ennakoi tulevaisuutta – Miten ja miksi?
Tulevaisuusvaliokunta poikkeaa muista eduskunnan valiokunnista siinä, ettei se valmistele lakiesityksiä. Tehtävämme on ennakoida tulevaisuutta. Annamme lakiesityksiin pyydettäessä lausuntoja ja esimerkiksi talousarviokäsittelyssä tuomme aina näkökulmamme esille.
Tulevaisuusvaliokunnan työn tarkoitus ja tavoite on erilainen kuin muilla valiokunnilla. Meidän tehtävä on pyrkiä katsomaan tulevaisuutta noin 5 -15 vuoden perspektiivillä ja laatia sekä myönteisiä että kielteisiä tulevaisuuden skenaarioita. Emme omista kristallipalloa eli emme ennusta tulevaisuutta, vaan ennakoimme sitä. Kuuntelemme tulevaisuustutkijoita ja haastamme ministeriöitä ja muita päätöksentekijöitä uudenlaiseen ajatteluun.
Hyvä tulevaisuus rakennetaan tieteen, taiteen ja etiikan vuoropuheluna ja näiden pitäisi olla tasapainossa kaikessa tulevaisuustyössä. Tieteellinen tieto on perusta, mutta taiteen avulla päästään hyödyntämään luovuutta ja näkemään sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka eivät ole vielä olemassa. Mielestäni luovuuden paras määritelmä on: Luovuus on kykyä nähdä mahdollisuuksien maailmaa eli sitä maailmaa, jota ei vielä ole! Kaikki asiat pitää arvioida myös eettisesti ja siihen kuuluu ihmisen asettaminen keskiöön eli kysymys, miten tämä hyödyttää ihmistä ja ihmiskuntaa.
Politiikan tehtävänä on toimia niin, etteivät kielteiset skenaariot toteudu ja toisaalta edistää myönteisten skenaarioiden toteutumista. Tulevaisuus ei vyöry päällemme, vaan se tehdään. Toisaalta kysymys on vallasta. Ketkä ovat avainpaikoilla, kun päätöksiä tehdään? Tämän päivän päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Valitettavan harvoin päätöksenteossa mietitään, mitä seurauksia jollakin päätöksellä on pidemmällä aikajänteellä. Tulevaisuusvaliokunnan tehtävä on katsoa yhtä budjettivuotta pidemmälle ja ohjata muitakin päätöksentekijöitä toimimaan näin. Liian usein päätökset tehdään liian lyhyellä perspektiivillä eikä esimerkiksi päätösten vaihtoehtoiskustannuksia lasketa eikä kustannus-hyötyanalyyseja tehdä.
Olemme monessa lausunnossamme ja mietinnössämme korostaneet esimerkiksi hyvinvointitalous-ajattelua, joka pitäisi saada perinteisen talousajattelun rinnalle. Panostaminen terveyteen ja hyvinvointiin säästää tulevaisuuden menoja, sillä säästäminen näissä asioissa aiheuttaa kuluja tulevaisuuteen. Esimerkiksi 1990-luvun laman palveluihin kohdistuneita juustohöyläleikkauksia maksettiin monta vuosikymmentä ja maksetaan edelleen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusten mukaan vuonna 1987 syntyneillä eli laman lapsilla, joita on seurattu pitkittäistutkimuksessa koko heidän elämänsä ajan, on huomattavasti enemmän mielenterveysongelmia, köyhyyttä ja syrjäytymistä kuin ennen lamaa lapsuuttaan tai nuoruuttaan viettäneillä.
Tulevaisuusselonteko ennakoi tulevaisuutta
Kerran neljässä vuodessa valmistuvan tulevaisuusselonteon aiheena on tällä kertaa tulevaisuuden työ.
Monia pelottaa työn loppuminen digitalisaation ja robotisaation yleistyessä. Työ ei lopu, sillä teknologia luo koko ajan uutta työtä. Olemme nyt samassa tilanteessa kuin 1700-luvulla, kun höyrykoneet tulivat. Ne lopettivat jotakin, mutta loppujen lopuksi ne synnyttivät enemmän työtä kuin hävittivät. Samalla ne synnyttivät myös hyvinvointia. Toki yksilöiden kohdalla muutos tarkoittaa myös menetystarinoita, mutta yhteiskunnan kannalta teknologia on luonut menestystarinoita.
Tulevaisuusvaliokunnassa on valmistunut useita raportteja teknologian kehityksestä. Ensimmäinen Radikaalit teknologiat -raportti ilmestyi vuonna 2013. Raportissa esitetyistä uusista teknologioista on parhaiten yleistyneet ne, joita valiokuntakin priorisoi kärkeen. Nyt raporttia päivitetään ja on ollut mielenkiintoista huomata, että ne teknologiat, jotka tuntuivat viisi vuotta sitten enemmän tai vähemmän utopioilta, ovat lähteneet toteutumaan. Viidessä vuodessa on tapahtunut valtavaa teknologista kehitystä.
Maailma tulee muuttumaan seuraavassa 20 vuodessa enemmän kuin edellisen 200 vuoden aikana yhteensä. Jos haluaa listata tärkeimmät suuntaukset – nykyisen ennakointitiedon perusteella – ne ovat: Digitalisaatio, Big Data, tiedonlouhinta ja keinoäly, lisätty todellisuus eli virtuaalitodellisuus, lohkoketjuteknologiat eli alustat, automatisaatio, robotisaatio, bioteknologia esimerkiksi elävät materiaalit, 3D-teknologia eli esineiden tulostaminen ja fotoniikka.
Tulevaisuustyössä tärkeä menetelmä on täysin mahdottomien asioiden listaaminen. Sen jälkeen kysytään, ovatko nämä mahdottomia vielä 500 vuoden kuluttua. Monet nykyään arkipäiväisistäkin asioista olisivat olleet mahdottomia 500 vuotta sitten.
Tärkeää ei ole vain se, että ennakoimme tulevaisuuden teknologiaa, vaan sen pohtiminen, mitä teemme tällä uudella teknologialla. Mitä ongelmia haluamme ratkaista? Muutoksessa voittajia ovat ne, jotka kykenevät luomaan uusia tapoja ja rakenteita globaalien ongelmien ratkaisemiseen. Suomen tulisi olla erityisen aktiivinen teknologioissa, joilla on merkitystä merkittäville vientialoillemme. Lisäksi tutkimus- ja koulutusjärjestelmän pitäisi ennakoida tulevaisuutta. Tiede ja perustutkimus muuttuvat liiketoiminnaksi ja teollisuudeksi, mutta aikajänne on joskus tosi pitkä.
Koulutus on tulevaisuuden rakentamisen kannalta ratkaiseva tekijä. Se kohta, kun nuori ihminen siirtyy koulusta toiseen tai työelämään, on yhteiskuntamme tärkein kohta. Kaikki, minkä siinä menetämme, on sekä yksilöllisesti että yhteiskunnallisesti kallista. Koulu on yhteiskuntamme tärkein instituutio, jolla Suomessa on pystytty toteuttamaan ns. ”amerikkalainen unelma”. Synnyitpä pieneen tupaa, isoon taloon, tytöksi, pojaksi, terveeksi tai sairaaksi, koulu mahdollistaa kaiken. Ja päinvastoin, ilman koulua ei ole mitään. Tulevaisuusvaliokunta on useaan otteeseen kantanut huolta koulutukseen, tieteeseen, tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan kohdistuvista säästöistä, sillä niistä säästäminen syö tulevaisuuden kasvua ja mahdollisuuksia.
Lopuksi
Tulevaisuuteen kannattaa mielestäni uskoa ja rakentaa sitä yhdessä. Haluan kuitenkin tähän loppuun sanoa toisen puolen asiasta;
Koskaan ei ole tiedetty niin paljon kuin nyt. Koskaan ihmiskunnalla ei ole ollut niin suuria mahdollisuuksia kuin nyt, mutta samalla koskaan maailma ei ole ollut niin lähellä tuhoa kuin nyt. – Tai maailma ei tuhoudu, mutta ihmiset voivat tuhoutua ja planeettamme muuttua elinkelvottomiksi. Siksi esimerkiksi kestävä kehitys on kohtalon kysymyksemme. Eriarvoistuminen ja ihmisryhmien eriytyminen elämään oman kuplansa sisällä on vakava turvallisuusuhka meillä ja globaalisti. Martti Ahtisaari on hyvin todennut, että aseilla voidaan lopettaa väkivalta, mutta rauhaa niillä ei saada. Vuoropuhelu on ainoa keino, jolla voidaan oppia ratkomaan konflikteja niin maailman kriisipesäkkeissä kuin kotona, kouluissa ja työpaikoilla. Kohtaamisen taidot ja vuoropuhelu ovatkin tärkeimpiä tulevaisuustaitoja koko ihmiskunnankin näkökulmasta.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Tulevaisuusvaliokunnan varapj.
