Kaksi erilaista todellisuutta Suomesta!
Sain ennen joulua viestin muutaman vuoden eläkkeellä olleelta mieheltä. Hän kritisoi kirjoitustani, jonka mukaan Suomessa on ikäihmisiä, jotka joutuvat valitsemaan, ostavatko ruokaa tai lääkkeitä, kun rahat eivät riitä molempiin. Hän oli sitä mieltä, ettei tämä pidä paikkaansa. Hänen mukaansa Suomessa ei ole näin vakavaa köyhyyttä. Kävin useamman viestin verran keskustelua hänen kanssaan ja esitin muun muassa tilastokeskuksen lukuja köyhien ihmisten määrästä. Mikään ei kuitenkaan vakuuttanut häntä. Hän oli lujasti sitä mieltä, että väitteeni on pelkkää ”poliittista puhetta, jolle ei ole perusteita.”
Tällaisten näkökulmien esittäminen on viime aikoina yleistynyt. Eräs kokoomuslainen kollegani sanoi eduskunnassa: ”Ei Suomessa ole köyhiä, pienituloisia kylläkin!”. Jopa leipäjonoissa seisovien ihmisten tarvetta ruoka-apuun on ryhdytty kyseenalaistamaan. Minulle viestejä lähettänyt kansalainen totesi: ”Se, joka pystyy seisomaan leipäjonoissa, pystyy hoitamaan monia asioita itse ja halvemmalla.”
Köyhyys on kuitenkin tosiasia Suomessakin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 noin 440 000 suomalaista eli alle minimibudjetin, ts. heidän tulonsa eivät riittäneet kohtuulliseen kulutukseen. 660 000 suomalaista eli suhteellisessa köyhyydessä, ts. heidän tulonsa alittivat EU:n suhteellisen köyhyysrajan. Nämä luvut ovat edelleen kasvussa.
Ikään kuin vastauksena epäilyyn pienellä eläkkeellä elävien ihmisten rahojen riittävyydestä sain viime viikolla viestin syrjäseudulla asuvalta, pientä eläkettä saavalta ikäihmiseltä. Hän kertoi, että vuoden alku on vaikeaa aikaa toimeentulon kannalta vuoden alkaessa sairauskulujen omavastuiden maksamisella. Lääkekuluista ensimmäisten ostojen yhteydessä maksetaan 50 euroa. Lääkkeiden lääkekatto on 605,13 euroa. Matkojen omavastuu on 300 euroa. Terveyskeskuslääkärin kolme ensimmäistä käyntiä maksaa 20,60 euroa käynniltä. Kolme ensimmäistä käyntiä sairaanhoitajalla maksaa 11,40 euroa käynniltä. ”Minun on pakko käyttää kaikkia näitä palveluja, mutta alkuvuodesta eläke ei millään riitä näiden omavastuiden maksamiseen. Joudun tinkimään lääkkeistä”, hän kertoi kokemuksistaan.
Näin eri todellisuuksissa me elämme Suomessa. Mielestäni tämä on Suomen suurempia ongelmia tällä hetkellä. Kuljemme omissa maailmoissamme näkemättä ja kuulematta, mitä ympärillämme tapahtuu. Jos haluamme olla jatkossakin hyvä maa kaikille täällä asuville, nämä erilaiset todellisuudet on saatava lähemmäksi toisiaan!
Merja Mäkisalo-Ropponen
