Talous kasvaa, lomarahaleikkaukset pysyvät!
Talous kasvaa, mutta hallitus on päättänyt jatkaa kunta-alan pienipalkkaisten alojen lomarahaleikkauksia vuoteen 2019 saakka. Pääministeri Sipilä totesi budjetti-infossa, että kasvu kuuluu kaikille. Ilmeisesti ei kuitenkaan ihan kaikille… Taloustilanteen parantuminen olisi antanut mahdollisuuden perua nämä aiemmin tehdyt päätökset. Näyttää siltä, että riippumatta, miten taloudessa menee, kunta-alan pienipalkkaiset ja naisvaltaiset alat ovat tämän hallituksen erityisleikkausten kohteena. Monelle lähihoitajalle, sairaanhoitajalle, opettajalle, laitoshuoltajalle tai keittäjälle lomarahaleikkausten suuruus paljastui vasta kesällä. Monessa perheessä kesälomasuunnitelmat menivät uusiksi ja lapset joutuivat pettymään, kun kesälomareissua ei tänä vuonna tehtykään.
Sain eräältä opettajalta viestin, jonka hänen luvallaan julkaisen hiukan lyhennettynä. Hän kirjoittaa:
”Täällä kirjoittelee tuottamattoman julkisen taakan, anteeksi, julkisen sektorin edustaja. Ajattelin kertoa hieman kuulumisia täältä ruohonjuuritasolta, nyt kun meitä on kuritettu ja kuristettu ensimmäisellä kiky-sopimukseen kuuluvalla lomarahaleikkauksella.
Vaikka opettajana en yllä edes ihan siihen keskipalkkaisuuteen, olen kuitenkin tullut toimeen, pystynyt maksamaan asuntolainani ja ylläpitämään perinnöksi saamaani vanhaa kesämökkiä ja autoa, jota tarvitsen harrastuksieni ja tekemieni vapaaehtoistöiden takia. Kiitos lomarahan, kesällä on voinut hieman reissata kotimaassa ilman, että on tarvinnut jokaista euroa laskea ja onpa siitä rahasta jäänyt jotain säästöönkin. Asuminen asunto-osakeyhtiössä vuosimallia -70 ja se vanha kesämökki nimittäin takaavat sen, että säästöille löytyy käyttöä.
Nyt heinäkuun puolivälissä lomaraha tuli kutistettuna, koska julkinen sektori tarvitsee noustakseen meidän julkisen puolen naisvaltaisten alojen panostuksen asiaan. Tein kyllä sen yhden kotimaan lomareissuni, mutta paikallista elinkeinoelämää ei reissun aikana tullut juurikaan tuettua. Onneksi olin sopivasti innostunut uudesta harrastuksesta, geokätköilystä. Aika kului rattoisasti kätköstä toiselle kulkiessa, eikä maksanut paljoa. Vähän bensaa piti ostaa. Kotimaakunnassakin olisi ollut mukavia käyntikohteita, mutta valitettavasti rahkeet eivät enää riittäneet niiden tukemiseen.
Ei myöskään jäänyt rahaa säästöön. Pientä pesämunaa olen yrittänyt pankkiin kartuttaa, koska tulevaisuudessa on luvassa viemäriremonttia ja muuta vastaavaa, eikä kaikkea voi velalla kuitata. Keittiöremontistakin olen haaveillut. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuollaiset haaveet saa haudata. Paikalliset firmat ja tekijät jäävät nuolemaan näppejään minun kohdallani. Toivotaan, että jollain muulla on varaa heidän palveluitaan käyttää. Pitäisi saada se raha liikkumaan, jotta talous nousisi. Niin, mikä raha?
Tiedän, että moniin muihin verrattuna olen hyväosainen. Tiedän, että työttömillä, pienituloisilla, yksinhuoltajille, eläkeläisillä ja opiskelijoilla on asiat paljon huonommin, enkä kirjoittanut tätä juttua nostaakseni itseäni tai muita samassa asemassa olevia heidän yläpuolelleen. Kirjoitin tämän siksi, että tässä on nyt käytännön esimerkki siitä, miten kilpailukykysopimus vaikuttaa ostovoimaa alentavasti. Jos sanon suoraan, tämä vaikuttaa minusta hölmöläisen hommalta, joka on kohdistettu erityisesti ja rangaistuksenomaisesti vain tiettyjen ammattialojen työntekijöihin.”
Olen saanut samanlaisia viestejä monelta muultakin kunta-alan työntekijältä, joista monet ovat olleet vielä pienipalkkaisempia kuin yllä olevan viestin lähettäjä. Pakko kysyä: Meniköhän tämä nyt ihan oikein?
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja
