Pitääkö köyhyydestä olla huolissaan?
(Julkaistu Karjalaisessa 26.5.2017)
Suomessa on tällä hetkellä 900 000 köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevaa kansalaista. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa pitkäaikaistyöttömiä, pienituloisia eläkeläisiä, yksinhuoltajia, pitkäaikaissairaita ja vammaisia henkilöitä. Erityisen ongelman muodostaa pitkittynyt köyhyys, jolloin se useimmiten myös syvenee. Pitkittyneesti pienituloisia Suomessa on yli 400 000. Aineellista puutetta kärsii lähes 120 000 henkilöä ja viikoittain ruokajonoissa käy 20 000 suomalaista.
Luvut ovat suuria, mutta huolestuttavinta on se, että samaan aikaan, kun valtaosa suomalaisista monella mittarilla arvioituna voi paremmin kuin aikaisemmin, osa ihmisistä on jäänyt entistä syvemmin syrjään yhteisestä myönteisestä kehityksestä. Erot köyhien ja rikkaiden välillä tuntuvat jatkuvasti kasvavan. Valitettavan usein kuulee myös puhetta siitä, että ”jokainen on oman onnensa seppä” ja köyhyys on ihmisen oma vika. Näissä asenteissa on korjattavaa.
Köyhyys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään, itsetuntoon ja mahdollisuuksiin. Esimerkiksi koulussa köyhästä perheestä tulevia lapsia kiusataan enemmän kuin muita. Köyhyys rajoittaa osallistumista, luo epävarmuutta, stressiä, epätoivoa ja ahdistusta.
Köyhyyttä on ollut aina, mutta tämän hallituksen aikana luvut ovat kasvaneet. Viime hallituskaudella ensimmäisen kerran moneen kymmeneen vuoteen köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvu taittui, mutta nyt suunta on taas väärä. Toimeentulotuen varassa elää 400 000 henkilöä ja heistä lähes kolmannes saa toimeentulotukea pitkäaikaisesti.
Eduskunnan kyselytunnilla olen useampaan otteeseen kysynyt hallitukselta, mitä terveisiä se haluaa lähettää niille kansalaisille, joilla rahat eivät riitä elämän perusasioihin kuten ruokaan ja lääkkeisiin. Vastauksena olen saanut, että ”sitten pitää mennä hakemaan toimeentulotukea”. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tueksi ja nyt hallitus ajaa yhä useampia kansalaisia pysyvän toimeentulotuen asiakkaiksi.
Hallituskin on myöntänyt tämän koko ajan kasvavan ongelman ja on nimennyt työryhmän selvittämään asiaa. Työryhmän työ valmistuu kuitenkin vasta tämän hallituskauden lopussa, joten asioiden korjaaminen jää seuraavalle hallitukselle. Toivottavasti meillä ei silloin ole jo yli miljoona köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevaa kansalaista.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd.)
