Pitkäaikaistyöttömyyden Suomen ennätys on saavutettu!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 9.12.2016)
Vaikka kokonaistyöttömyysaste on laskenut, niin pitkäaikaistyöttömyys on jatkanut kasvuaan. Meillä on tällä hetkellä 122700 pitkäaikaistyötöntä. Jopa hallituksen omien lausuntojenkin mukaan voidaan todeta, että olemme tehneet pitkäaikaistyöttömyyden Suomen ennätyksen. Pitkäaikaistyöttömyys tulee Suomelle kalliiksi monella tavalla. Pitkäaikaistyöttömyys tulee vuosittain maksamaan yhteiskunnalla lähes yhdeksän miljardia euroa. Inhimilliset kustannukset ovat myös mittavia, sillä toimeentulotukiasiakkaiden ja asumistukea saavien määrä kasvaa ja pitkittyvä työttömyys näkyy köyhyyden yleistymisenä. Näistä tiedoista huolimatta hallitus tekee mittavia leikkauksia työvoimapolitiikan aktiivitoimiin.
Hallitus kuvittelee, että lisäämällä pitkäaikaistyöttömille sanktioita, he työllistyvät. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa on tämän syksyn aikana käsitelty lukuisia pitkäaikaistyöttömien elämää hankaloittavia lakiehdotuksia. Tästä esimerkkinä on hallituksen esitys siitä, että työttömän on otettava vastaan työtä työttömyysetuutta pienemmällä palkalla. Tämä on perusteltua silloin, kun kyseessä on suuri työttömyyspäiväraha, mutta valtaosa työttömistä on peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella ja käytännössä tämä lakimuutos ajaa heidät automaattisesti toimeentulotukiasiakkaiksi. Tämän ”keppiä työttömille” – ajattelun taustalla on ihmiskäsitys, jonka mukaan työttömät ovat laiskoja ja keppiä antamalla heidät on ohjattava töihin. Ongelma ei ole työtä vieroksuvat ja laiskat työttömät vaan työpaikkojen puute. Siksi hallituksen keinot ovat tehottomia ja epäinhimillisiä.
Aktiivinen työvoimapolitiikka on valtion perustehtäviä ja ihmisten perustuslaillinen oikeus. Tästä huolimatta hallitus tekee kaikkensa vaikeuttaakseen pitkäaikaistyöttömien työllistämistä. Esimerkkinä on järjestöjen palkkatukityöllistämiselle asetettu henkilötyövuosikatto. Ensi vuonna järjestöt voivat työllistää vain 3000 henkilöä, joka on huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. Vaikka maassamme olisi lähes täystyöllisyys, niin nykyisillä työn tuottavuusodotuksilla, meillä tulee aina olemaan henkilöitä, jotka eivät voi työllistyä avoimille työmarkkinoille. Järjestöissä tehtävä työ on oikeaa työtä ja koska järjestöissä ei ole samanlaisia työn tuottavuusvaatimuksia, siellä myös osatyökykyinen henkilö voi kokea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Onkin käsittämätöntä, että hallituksen mielestä on parempi olla kotona työttömänä kuin töissä näillä ns. välityömarkkinoilla. Välityömarkkinat voivat olla myös väylä työelämään ja koulutukseen.
Osana maakuntauudistusta hallitus on ehdottanut työllisyysrahoituksen jakokriteereitä muutettavaksi niin, että työttömyysaste ja pitkäaikaistyöttömien määrä eivät enää ohjaisi rahojen jakamista. Keskeinen kriteeri jatkossa olisi työvoiman koko. Tämä muutos olisi katastrofaalinen Pohjois-Karjalan ja koko Itä-Suomen kannalta, sillä se vähentäisi työllisyysmäärärahoja täällä kaikkein eniten työttömyydestä kärsivillä alueilla. Rahoituksen painopiste siirtyisi Etelä-Suomeen.
Eihän näissä hallituksen esityksissä ole enää mitään järkeä!
Merja Mäkisalo-Ropponen
