Kotihoidon kehittäminen keskiöön – kunhan muistetaan, että yhteisökotikin on koti!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 10.11.2016)
Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi pari viikkoa sitten Siun Sotelle lähes 1,3 miljoonaa euroa kärkihankerahoitusta ’Toimiva kotihoito’ – hankkeeseen. Pohjois-Karjalan hanke on nimeltään: Arvokasta vanhenemista omatoimisuutta tukemalla (AVOT – hanke).
Olen iloinen Siun Soten saamasta kärkihankerahoituksesta, sillä kotihoidossa on paljon kehitettävää eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Resurssien niukkuuden takia kuntouttavan kotihoidon toteuttaminen on monin paikoin melko mahdotonta. Toki henkilöstön ammattitaidolla on myös merkitystä, sillä ammattitaitoinen henkilöstö pystyy helpommin toteuttamaan toimintakykyä ylläpitävää toimintaa osana arkipäivää. Myös teknologia ja sen sovellukset voivat tuoda helpotusta resurssivajeeseen.
Hankkeen avulla on mahdollisuus kehittää erilaisia uusiakin toimintatapoja. Arvokas vanheneminen omatoimisuutta tukemalla edellyttää kuitenkin sitä, että hoitotyöntekijöillä on aikaa kohdata ikäihminen ilman kiirettä ja siihen tarvitaan myös riittävät henkilöstöresurssit. Olen kuluneen syksyn aikana kuullut paljon palautetta siitä, että kotihoidossa työntekijät työskentelevät jaksamisen äärirajoilla!
Omaan kotiin annettavan kotihoidon lisäksi on muistettava kehittää myös yhteisökotien toimintaa. Yhteisökotiin muuttaminen tulee ajankohtaiseksi silloin, kun omassa kodissa asuminen ei kotihoidon auttamanakaan ole enää mahdollista. Yksin asuvat muistisairautta sairastavat ovat esimerkki henkilöistä, joiden kotona asuminen ei hyvänkään kotihoidon avulla ole enää tietyssä sairauden vaiheessa inhimillistä eikä turvallista. He eivät useinkaan tarvitse laitoshoitoa, vaan kodinomaisen, fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä ylläpitävän asumispaikan eli yhteisökodin.
Muistiliitto on määritellyt yhteisökodin seuraavasti:
Yhteisökoti on asumisen vaihtoehto silloin, kun asuminen yksityiskodissa ei enää ole mahdollista. Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, se on paikka jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita.
Yhteisökodissa on mahdollisuus elää omannäköistä elämää, osallistua yhteisön ja lähiympäristön toimintaan omien voimavarojen ja toiveiden mukaisesti. Yhteisökodin yhteisöllisyys ja kuntoutumisen tukeminen ylläpitävät muistisairaan toimintakykyä ja elämänlaatua.
Yhteisökoti voi olla esimerkiksi perhehoitokoti, tehostetun palveluasumisen yksikkö tai senioritalo, jossa palveluja saa omaan asuntoon tarvittaessa.
Yhteisökodissa on mahdollisuus elää omannäköistä elämää, osallistua yhteisön ja lähiympäristön toimintaan omien voimavarojen ja toiveiden mukaisesti. Yhteisökodin yhteisöllisyys ja kuntoutumisen tukeminen ylläpitävät muistisairaan toimintakykyä ja elämänlaatua.
Yhteisökoti voi olla esimerkiksi perhehoitokoti, tehostetun palveluasumisen yksikkö tai senioritalo, jossa palveluja saa omaan asuntoon tarvittaessa.
Seinät eivät tee kotia. Kodissa on kodin tunnelma ja siellä tehdään kodin asioita. Yhteisökodin tunnelman luominen vaatii riittävästi osaavia, luovia ja oikealla asenteella varustettuja hoitajia. Valitettavasti hallitus on tyystin unohtanut yhteisökotien kehittämisen ja on päätöksillään heikentämässä hoidon laatua yhteisökodeissa. Jos hallituksen kaavailemat vanhusten hoidon laadun ja määrään heikennykset toteutuvat, ei välimuotoisissa hoito- ja asumispaikoissa ole jatkossa mahdollisuutta järjestää ikäihmisille oman elämän näköistä ja toimintakykyä ylläpitävää kodinomaista toimintaa. Toivotaan, että hallitus peruu epäinhimilliset ehdotuksensa, sillä muuten palaamme ikäihmisten hoidossa monta kymmentä vuotta taaksepäin, kohti laitoskulttuuria.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansaedustaja (sd)
