Tavoite muistiystävällisen Suomen saavuttamiseksi vaatii vielä paljon työtä

Muistibarometri on Muistiliiton joka viides vuosi toteuttama tiedonkeruu. Sen tarkoituksena on kuvata muistisairaiden hoitoa muuttuvassa palvelujärjestelmässä.

Vuoden 2020 barometri tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa osana kansallista muistiohjelmaa (2012–2020). Barometrissä tarkastellaan erityisesti sitä, mitä muutoksia viidessä vuodessa on tapahtunut. Barometrissä asioita kysytään kuntien ja alueiden viranhaltijoilta, joten tulokset olisivat todennäköisesti toisenlaisia, jos muistisairaat ja heidän läheisensä olisivat vastanneet samoihin kysymyksiin.

Muistibarometri antaa arvokasta tukea palvelujen kehittämiseen ja keskusteluun muistisairaiden ja heidän läheistensä oikeuksista. Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan, mutta tässä muutama tärkeä nosto barometrin tuloksista.

Kehitystä parempaan on tapahtunut monella osa-alueella, mutta siitä huolimatta palvelujärjestelmässä on vielä paljon puutteita, eikä muistisairaiden ja heidän läheistensä oikeudet hyvään ja laadukkaaseen apuun ja tukeen läheskään aina toteudu.

Kyselyssä tulee esille muun muassa seuraavia puutteita:

• Alkuvaiheen neuvontaa ja ensitietokursseja järjestetään edelleen liian vähän. Kehitystä viiden vuoden takaiseen ei tässä asiassa ole tapahtunut.
• Omaishoitajien kuntoutuksen saatavuus on vähentynyt viidessä vuodessa. Tämä ei selity koronaepidemialla, vaikka epidemia on viimeisen vuoden aikana entisestään heikentänyt tilannetta.
• Muistisairailta itseltään kerätään palautetta palveluista liian vähän – erityisen heikkoa palautteen pyytäminen on terveyskeskuksissa.
• Ammattihenkilöstön osaaminen on parantunut, erityisesti muistioireiden tunnistamisen ja muistisairaan kohtaamisen osalta. Toisaalta ammattitaidon puutteita esiintyy edelleen paljon kuntoutumisen tukemisessa ja ns. haasteellisen käyttäytymisen kohtaamisessa ja hoitamisessa.
• Viimeksi mainittuun epäkohtaan liittyen huomionarvoista tulos oli myös se, että esimerkiksi asumispalveluiden tarjouspyynnössä kysytään harvoin haasteellisen käyttäytymisen kohtaamisen osaamista esimerkiksi lääkkeettömien menetelmien avulla. Kuitenkin tutkimusnäyttöä näistä vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä (esim. musiikin ja muiden taidemuotojen hyödyntäminen hoidossa) alkaa olla jo runsaasti.
• Työikäisten muistisairaiden palvelut ovat edelleen heikolla tasolla, vaikka pientä parannusta viidessä vuodessa onkin tapahtunut. Myönteistä on kuitenkin se, että kehittämistarpeet työikäisten palveluissa on aiempaa paremmin tunnistettu.
• Muistisairaille suunnattu päivätoiminnan, kotilomituksen/kotimiestoiminnan ja yöhoidon osalta tilanne ei ole viidessä vuodessa parantunut ja kaikissa näissä on suuria puutteita. Näillä apu- ja tukimuodoilla on kuitenkin erittäin suuri merkitys kotona asumisen tukemisessa. Muistiliitto onkin päättänyt selvittää valtakunnallisesti omana työnään päivätoiminnan tämänhetkisen tilanteen ja erityisesti sen kehittämistarpeet.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Muistiliiton tavoite muistiystävällisestä Suomesta on pienin askelin edennyt viidessä vuodessa, mutta kuten edellä oleva listaus osoittaa, paljon on vielä työtä tehtävänä.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 4.2.2021.