Eriarvoistuminen ei poistu vähättelemällä!
(Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 20.12.2017) Puhuttaessa talousarviosta puhutaan myös arvoista. Talousarvioesitystä lukiessa ja äskettäin käytyä välikysymyskeskustelua muistellessa voi tehdä päätelmiä hallituksen arvoista. Päätöksillään hallitus lisää eriarvoisuutta ja osoittaa ylimielisyyttä tätä vakavaa ongelmaa kohtaan. Välikysymyskeskustelun jälkeen sain viestin, jossa kysyttiin ”Missä kuplassa hallitus elää, kun se väittää, että Suomella menee nyt hyvin. No, joillakin varmasti menee hyvin ja osalla jopa paremmin kuin koskaan. Kuitenkin meitä on kasvava joukko, joilla ei mene hyvin. Ja meistä hallitus ei tunnu välittävän.”
Jos hallitus todella haluaisi estää eriarvoistumiskehityksen, se kohdistaisi toimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Kaikkein tärkeintä olisi purkaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitukset ja pienentää ryhmäkokoja, sillä näiden päätösten takia varhaiskasvatuskaan ei enää tasoita lasten oppimispolun lähtökohtia. Ei ole oikein, että työttömien lapset saavat vähemmän varhaiskasvatusta kuin muut, eikä ole oikein, että suurissa lapsiryhmissä paljon apua ja tukea tarvitsevat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa erityishuomiota.
Lasten ja nuorten eriarvoistumista lisää myös koulutussäästöt. Erityisen huolestuttavaa on ammatillisen koulutuksen tilanne. Viime viikolla ilmestyneen Amisbarometrin mukaan opiskelijoiden mielestä opetusta on liian vähän. YLE:n noin kuukausi sitten ilmestyneen kyselyn mukaan opettajista vain 22 prosenttia uskoi ammatillisen koulutuksen pystyvän säästöjen jälkeen vastaamaan tulevaisuuden ammatillisen osaamisen ja työelämän tarpeisiin. Vain 15 prosenttia opettajista uskoi, että jatkossa oppilaitoksissa pystytään takamaan tasavertaiset opiskelumahdollisuudet kaikille ammattiin opiskeleville.
Hallituksen päätöksillä eläkeläisköyhyys kasvaa ja syvenee. Välikysymyskeskustelun jälkeen sain viestin eläkeläiseltä, joka pohti ”ettei hallitus taida tietää, missä köyhyydessä pienituloiset eläkeläiset elävät. Eikö ne usko, että rahat eivät riitä ruokaan ja lääkkeisiin. Diabeteslääkkeitä minulla ei ole varaa enää ostaa – kiitos siitäkin hallitukselle.”
Suomen vahvuutena on aina ollut se, että kaikista pidetään huolta ja kaikki pidetään mukana. Nyt liian moni kokee jääneensä ulkopuoliseksi. Talouskasvusta huolimatta monen elämä on vaikeampaa kuin ennen.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
