Laadukas lainsäädäntö vahvistaa kansalaisten oikeusturvaa
Jokaiselta vaalikaudella löytyy lakeja, joiden vaikutusten arvioinneissa on ollut suuria puutteita, mutta Sipilän hallituksen aikana lakiesitysten laatuongelmat ja vaikutusten arviointien puutteet saivat erityisen paljon kritiikkiä osakseen. Tämä on siinä mielessä erikoista, että Sipilän hallitus myös perusti Suomeen lainsäädännön arviointineuvoston, jonka tehtävänä on erityisesti lainsäädännön laadun parantaminen.
Eduskunnan Tarkastusvaliokunnalla on lakisääteisten tehtäviensä lisäksi oikeus ottaa omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen mikä tahansa toimialaansa kuuluva asia sekä laatia siitä mietintö täysistunnolle. Tyypillisesti valiokunta teettää hallituskauden aikaan kolmesta neljään isompaa omaa tutkimushanketta jostain ajankohtaisista asioista. Tämän kauden ensimmäisenä isompana tutkimus- ja kehittämishankkeena on juuri vaikutusten arvioinnin kehittämistarpeet suomalaisessa lainvalmistelussa.
Esiselvitys, jonka tekivät lainsäädäntötutkimuksen professori Anssi Keinänen ja tutkimusjohtaja, dosentti Jussi Pajuoja Itä-Suomen yliopistosta ilmestyi pari viikkoa sitten (linkki selvitykseen). Selvityksen tulosten ja kehittämisehdotusten perusteella tarkastusvaliokunta jatkaa työskentelyään aiheen ympärillä syksyllä 2020.
Mitkä ovat keskeiset ongelmat?
Olen itse puhunut vuosikausia näyttöön perustuvasta tai tietoperusteisesta päätöksenteosta ja mielestäni tämän pitäisi olla tavoitteena lainsäädäntötyössä. Politiikassa on ymmärrettävää, että puolueiden arvot ja hallitusohjelman tavoitteet ohjaavat myös lainsäädäntötyötä, mutta siitä huolimatta lakiesitysten perusta tulisi olla tutkimustiedon hankkimisessa ja hyödyntämisessä. Tällä hetkellä poliittinen ohjaus tulee liian varhain mukaan lakien valmisteluun eli kunnollinen perusta jää tekemättä. Erityisesti suurissa ja merkityksellisistä, hankkeissa huonosti tehty pohjatyö hidastuttaa lakien etenemistä.
Syitä näihin ongelmiin on useita, mutta erityisesti joidenkin ministeriöiden lainvalmistelun jatkuva resurssipula on huolestuttava. Tähän liittyy myös yksin työskentelyn kulttuuri. Lakiesitysten valmistelu saattaa olla yhden henkilön vastuulla. Resurssit ja aikataulut eivät mahdollista myöskään riittävästi tutkijoiden ja tutkimuslaitosten hyödyntämistä prosessin aikana. Myös ministeriöiden välistä yhteistyötä ja yhdessä tekemistä on vähän, vaikka monet lakiesitykset liittyvät monen ministeriön toimialueeseen.
Anssi Keinänen ja Jussi Pajuoja ehdottavat ministeriöihin lainsäädäntötyön johtajaa, sillä kansliapäällikölle ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksia johtaa riittävästi lainsäädäntötyötä ja sen laatua. ”Meillä on aina tehty näin”- mallista poisoppiminen edellyttää vahvaa johtajuutta.
Viime kaudella perustettu lainsäädännön arviointineuvosto ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa osana lainsäädäntöprosessia. Arviointineuvostoa ei hyödynnetä riittävästi prosessin aikana ja lakiesitykset tulevat sen arvioitavaksi vasta prosessin loppuvaiheessa, ja silloin muutoksia on jo kovin vaikea saada tehdyksi. Laki liikenteen palveluista tai taksilaki, kuten se paremmin tunnetaan, oli viime kaudelta hyvä esimerkki tästä. Arviointineuvosto toi arvioinnissaan lukuisia epäkohtia esille, mutta niitä ei enää muutettu. Nyt lakia korjaillaan ja paikkaillaan pitkälti niiden ongelmien osalta, joita arviointineuvosto jo viime kaudella esitti.
Mitä pitäisi tehdä?
Kansalaisten oikeusturvan kannalta hyvin tehty lainsäädäntötyö ja siihen kuuluva vaikutusten arviointi on välttämätöntä. Siksi ministeriöissä on oltava riittävät resurssit tähän työhön. Myös toimintakulttuuria on muutettava yhdessä tekemisen suuntaan.
Ilmiöpohjaisuuden lisääminen parantaisi ministeriöiden välistä yhteistyötä. Esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointiin tai syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn liittyvät lakiesitykset valmisteltaisiin kaikkien niiden ministeriöiden yhteistyönä, joita asia koskee.
Onneksi tällä hallituskaudella on käynnistetty jälleen komiteatyöskentely, joka tuo jatkuvuutta lainsäädäntötyöhön. Komiteatyön avulla pyritään vahvistamaan valmistelun avoimuutta, osallisuutta ja tietopohjaa.
Hallitus asetti maaliskuussa viisi parlamentaarista komiteaa: kriisinhallintakomitean, asevelvollisuuskomitean, maakuntaverokomitean, lapsistrategiakomitean ja sosiaaliturvakomitean. Sosiaaliturvakomitean työn ennakoidaan kestävän ensi vaalikauden loppuun – muiden komiteoiden työn odotetaan valmistuvan tällä vaalikaudella. Uskon vakaasti, että jos sote-uudistusta olisi alun alkaen tehty komiteatyönä, uudistus olisi jo voimassa.
Arviointineuvoston roolia on selkeytettävä ja yhteistyötä lisättävä myös lakiesitysten suunnitteluvaiheeseen. On syytä myös pohtia, pitäisikö arviointineuvostolla olla valtaa pysäyttää lakiesitys eduskuntaan.
Lainsäädäntötyössä tulisi nykyistä enemmän hyödyntää myös uudenlaisia työkaluja kuten esimerkiksi kustannus-hyöty- ja kustannus-vaikuttavuusanalyyseja, riskianalyyseja ja vaihtoehtoiskustannusten laskentamalleja. Meillä on myös erittäin hyviä lainsäädäntöhankkeita ja näistä hyvistä käytänteistä olisi syytä oppia. Oppimisen ja myös kansalaisten oikeusturvan kannalta olisi tärkeää saada vaikutusten jälkiseuranta toimimaan nykyistä paremmin. Tällä hetkellä jälkiseurantaa tehdään hyvin vähän.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 18.6.2020.
