Tarvitsemme yhteistä vastuuta
Puoluehallituksessa kuultiin valtionvarainministeriön asiantuntijoita taloustilanteesta, joka on edelleen huono ja työttömyys on lisääntynyt. Suurin ongelma on se, että vienti ei vedä.
Talous on supistunut tai ollut nollakasvussa jo neljättä vuotta. Elektroniikka- ja paperiteollisuus ovat olleet suurimmat menettäjät. Samaan aikaan Ruotsin ja USA:n taloudet ovat kasvaneet yli 10 prosenttia. Myös EU-alueen talous on nyt kääntynyt plussalle. Tärkein yksittäinen syy BKT:n supistumiseen on investointien väheneminen. Tämä on sinällään outoa. Korot ovat olleet alhaalla, joten investoiminen olisi ollut nyt yrityksille kannattavaa.
Kauppatase ei ole onneksi heikentynyt, sillä myös tuonti on supistunut. Tämän vuoden puolella kauppatase onkin kääntynyt plussan puolelle. Yksityinen ja julkinen kulutus ovat pitäneet pintansa ja tämä on ylläpitänyt vakautta ja työllisyyttä.
Talous ei kasva ilman viennin kasvua. Tähän tarvitaan uusia aloja kuten biotalous- ja terveysteknologia, mutta niiden varaan ei voi yksin rakentaa. Talouden elvyttämiseksi on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja.
Viennin kasvusta on jo myönteisiä enteitä. Näitä enteitä ovat muun muassa:
- Tilauskanta on lisääntynyt.
- Öljyn hinnan lasku ja matala korkotaso toivottavasti kääntävät euroalueen talouden nousuun ja samalla Suomen vientikysynnän kasvuun.
- Maltilliset palkkaratkaisut parantavat kilpailukykyä.
- Euron devalvoituminen auttaa meitä USA:n markkinoilla.
Jos talouskasvu ei lähde liikkeelle, julkinen talous kriisiytyy. Hyvinvointivaltion pelastamiseksi talouspolitiikalla on haettava kestävää kasvua. Julkisen talouden vakauttaminen on kasvun kannalta välttämätön, mutta ei riittävä edellytys. Menot on sopeutettava heikkoon talousnäkymään. Se, miten tämä tehdään, on arvovalinta. Nykyinen hallitus on päättänyt tehdä tasapainottamisen kaikkein köyhimpien ja vähäosaisimpien kustannuksella.
Mitä siis pitää tehdä? Valtiovarainministeriön asiantuntijoiden suositukset ovat seuraavat:
- Palkkamalttia on jatkettava pitkälle tulevaisuuteen.
- Asunto- ja infrarakentamista on lisättävä.
- T&K-tuki ja vientirahoitus on turvattava niin, että syntyy uutta vientiä.
- Teollisuuden energia- ja logistiikkakuluja tulee alentaa.
- Koulutuspaikkoja nuorille on oltava riittävästi.
- Työttömien aktivointia on tehostettava.
Sitä vastoin työajan pidentämisen mekanismista ei ole tehty mitään analyyseja. Hyödyt ovat täyttä arvailua, jonka vuoksi asiaa ei kannata mutu-tuntumalla lähteä kokeilemaan.
Tilanne on niin haastava, että Suomi tarvitsee yhteistä vastuuta. Se on kuitenkin tehtävä eri tavoin kuin hallitus kaavaili. Jos puhutaan sopimuksesta ja sopimisesta, toinen osapuoli ei voi sanella eikä uhkailla. Sopimus edellyttää kaikkien osapuolten kuulemista ja mielipiteiden arvostamista ja oppivan vuorovaikutuksen kautta yhteisen tahtotilan löytymistä. Jos vuorovaikutus on molempia osapuolia arvostavaa, löytyy myös halua joustaa. Tällöin on mahdollista saada aikaan yhteisymmärryspäätöksiä.
Sosialidemokraatit haluavat saada aikaan työn ja oikeudenmukaisuuden sopimuksen, jonka tekemiseen kutsutaan yhteiskunnan eri tahoja laajasti, muun muassa kaikki hallitus- ja oppositiopuolueet, erilaiset kansalais- ja ammattijärjestöt, Kuntaliitto, työmarkkinajärjestöt, tutkimuslaitokset ja tutkijat. Tällainen todellinen yhteisen vastuun sopimus voi nostaa Suomen nousuun.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
