Puheeni Sairaanhoitajat 100-vuotta tilaisuudessa Olavinlinnassa, jossa luovutin Sophie Mannerheimille aikoinaan kuuluneen helminauhan perhehoidon kehittäjälle, Sanna Kososelle!
Keväällä 2007 sain Tehyn eläkkeelle jääneeltä osastopäälliköltä, Maija Anttilalta viestin, että hän haluaisi antaa minulle jotain arvokasta – nimittäin alun perin Sophie Mannerheimille kuuluneet meripihkahelmet, jotka ovat nyt kaulassani.
Sophie Mannerheim on suomalaisen sairaanhoidon uranuurtaja. Hän valmistui sairaanhoitajaksi Englannissa vuonna 1902 ja teki elämäntyönsä Helsingissä. Sophie Mannerheim toimi vuosia 1905 – 1926 Suomen sairaanhoitajataryhdistyksen puheenjohtajana ja vuosina 1922 – 1925 Kansainvälisen sairaanhoitajatarliiton puheenjohtajana sekä myöhemmin kunniapuheenjohtajana. Sophie Mannerheim perusti Helsinkiin vuonna 1918 Lastenlinnan.
Sophie Mannerheim antoi kuolinvuoteellaan nämä helmet Venny Snellmannille ja toivoi, että Venny antaa aikanaan ne jollekin sairaanhoitajalle, joka työllään ja aktiivisuudellaan on edistänyt ammattikunnan asiaa. Venny Snellman oli Suomen ensimmäinen naispuolinen sairaanhoitajatarkoulutuksen tarkastaja vuosina 1930-1957. Kun hän sai 50-vuotislahjakseen sairaanhoitajilta näiden keräämän rahalahjan, hän lahjoitti sen peruspääomaksi Sairaanhoitajien koulutussäätiölle. Säätiö toimii edelleen aktiivisesti ja sen visio on: ”Vaikuttava hoitotyö väestölle”. Säätiön tavoitteena on olla luotettava ja asiantunteva hoitotieteen ja hoitotyön tukija ja vaikuttaja.
Säätiö luo edellytyksiä hoitotyön ammatillisen osaamisen vahvistamiseen ja hoitotyön koulutukseen. Säätiö tukee ja edistää hoitotyön koulutusta ja ammatillista toimintaa jakamalla apurahoja hoitotieteelliseen tutkimukseen sekä hoitotyön käytännön ja koulutuksen näyttöön perustuviin kehittämishankkeisiin. Säätiö jakaa myös Vuoden Venny -tunnustuspalkintoa. Palkinto myönnetään uutta luovasta, rohkeasta ja tuloksellisesta toiminnasta. Itselleni myönnettiin tämä palkinto vuonna 2014.
Mutta palataan takaisin näihin arvokkaisiin helmiin…
Venny Snellman luovutti helmet Mona Donnerille, joka työskenteli Helsingin IV sisätautien klinikan johtavana ylihoitajana. Mona Donner puolestaan lahjoitti toukokuussa 1981 korun Maija Anttilalle. Kirjeessään Maijalle Mona Donner kertoi perusteluksi sen, että Maija ajaa tarmokkaasti hoitotyön, hoitotyön koulutuksen ja hallinnon asioita. Näillä sanoilla Mona Donner viittasi aikaa, jolloin kiivaasti taisteltiin hoitotyön asemasta terveydenhuollossa ja samanaikaisesti keskusteltiin keskiasteen koulu-uudistuksessa sairaanhoitajakoulutuksen kestosta ja sisällöstä. Hoitotyön tutkimuksen ja teorian muodostuksesta käytiin tulisia väittelyjä.
Valitettavasti edelleen joudumme taistelemaan hoitotyön asemasta ja joillakin hyvinvointialueilla on jopa luovuttu hoitotyön johtajista hallinnon ylätasolla. Tämä kehitys on huolestuttava ja asia ei parane, ellei sote-lainsäädäntö tunnista hoitotyön asemaa nykyistä selkeämmin. Omalla kansanedustajakaudella vein tätä viestiä eduskuntaan, mutta silloin se ei kantanut hedelmää. Nyt eduskunnassa toimii hoitotyön verkosto, ja ilokseni kuulin, että hoitotyön aseman vahvistaminen lainsäädännöllisesti, on myös tämän verkoston tavoitteena.
Minä sain nämä helmet Maijalta 18 vuotta sitten ja perusteluissaan Maija totesi minun toimineen aktiivisesti sairaanhoitajaliitossa ja toimivan myös muuten aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Minulle kirjoittamissaan saatesanoissa Maija korosti myös sitä, että sairaanhoitajakunnan on huolehdittava hoitohenkilökunnan yhteiskunnallisen ja hallinnollisen aseman vahvistamisesta ja kirkastettava edelleen omaa tieteenalaa ja sen tutkimusta ja koulutusta. Näin olen halunnut toimia kaikissa niissä tehtävissä ja toimissa, joissa olen ollut. Mottoni on kerran sairaanhoitaja – aina sairaanhoitaja.
Nyt on minun vuoroni luovuttaa nämä helmen eteenpäin. Maija Anttila toivoi, että antaisin helmet sairaanhoitajalle, joka tavalla tai toisella toimii yhteiskunnassa aktiivisesti. Vuosi sitten kesällä käytin paljon aikaa asian pohtimiseen ja päädyin luovuttamaan helmet sairaanhoitajalle, joka on toiminnallaan kehittänyt jotain aivan uutta toimintatapaa erityisesti ikäihmisten laadukkaan elämän varmistamiseksi. Olin itse Muistiliiton puheenjohtajana 11 vuotta ja se työ mitä helmien tuleva haltija on tehnyt ja kehittänyt, on erityisesti muistisairaiden hyvän elämän ja asumisen kannalta merkityksellistä. Tärkeä kriteeri valinnassani kehittämistyön lisäksi oli, että tämä sairaanhoitaja pitää kaikessa toiminnassaan kirkkaana mielessä hoitotyön ja sairaanhoitajuuden eettiset periaatteet eli toimii aina ihmisen parhaaksi ja puolustaa jokaisen ihmisyyttä yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Ihmisen parhaaksi toimimisesta myös sairaanhoitajaliitto on palkinnut hänet. Omaa päätöstä tehdessäni, en tätä vielä tiennyt.
Hyvät kollegat ja ystävät
Me tarvitsemme sairaanhoitajia, jotka kykenevät näkemään asioita, joita ei vielä ole ja omalla toiminnallaan edistämään näiden asioiden toteutumista – jos ja kun ne ovat ihmisen parhaaksi. Tarvitaan rohkeita sairaanhoitajia, jotka uskaltavat muuttaa maailmaa.
Luovutan tämän helminauhan sairaanhoitaja Sanna Kososelle, joka on ollut avainasemassa ikäihmisten perhehoidon kehittämisessä. Sanna on työllään ja toiminnallaan saanut ihmeitä aikaan. Olen vieraillut viime vuosien aikana kymmenissä ikäihmisten perhehoitokodeissa ja todennut, että juuri tätä me tarvitsemme. Olen tutustunut kiertävien perhehoitajien työhön ja kuullut tarinoita onnellisista kotona asuvista ikäihmisistä, joille on perhehoitajan toiminnan kautta löytynyt iloa ja arjen kuntoutusta elämään. Olen nähnyt, miten lyhytaikainen perhehoito toimii omaishoitajan tukena, mahdollistaen omaishoitajalle turvalliset vapaapäivät, samalla kun omaishoidettava voi osallistua perhehoitokodissa omia voimavaroja tukevaan toimintaan. Seuraava kehittämishaaste on saada perhehoitoon kriisipaikkoja, joihin ikäihminen pääsee nopeasti, jos esimerkiksi omaishoitaja sairastuu tai sairaalasta kotiutumisen jälkeen ei oma koti ole vielä turvallinen paikka. Helminauha on myös kiitos Perhehoitoliitolle ja kaikille perhehoitajille, jotka ovat lähteneet rakentamaan jotain ihan uutta.
Tiedän, että ilman Sannaa, emme olisi tässä kehittämistyössä vielä näin pitkällä. Sanna on tehnyt myös arvokasta työtä perhehoidon ja sairaanhoidon yhteistyön kehittämiseksi. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää kykyä tehdä asioita yhdessä eri ammattiryhmien kanssa.
Toivon myös näiden helmien antavan Sannalle voimaa ja rohkeutta edelleen kehittää sosiaali- ja terveyspalveluja ja erityisesti ikäihmisten tarvitsemia palveluja entistä inhimillisempää suuntaan. Siitähän perhehoidossakin on kysymys. Toivon myös, että Sannan vaikuttamistyö laajenisi tulevina vuosina aivan uusillekin areenoille. Nämä helmet toimikoot suunnannäyttäjänä tähän.
