Muistikonferenssi 13.11.2018/Avauspuheenvuoro
Olette lämpimästi tervetulleita Muistiliiton juhlavuoden konferenssiin. Muistiliitto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Muistiviikon yhteydessä syyskuussa vietimme juhlapäivää, mutta koko vuosi on ollut täynnä juhlamieltä. Nyt voisi sanoa, että juhlavuotemme huipentuu tähän Muistikonferenssiin. Aivan upeaa nähdä, että meitä on täällä näin paljon.
Tämän vuoden teemamme on ollut Muistiystävälliset teot, joka on aamupäivämme aiheenakin. Muistiliiton tavoitteena on rakentaa muistiystävällistä Suomea, johon tarvitaan meitä kaikkia. Jokainen meistä voi tehdä muistiystävällisiä tekoja ympäri vuoden. Tämän teemavuoden aikana olemme kannustaneet ihmisiä pohtimaan, mitä muistiystävälliset teot voisivat omalla kohdalla tarkoittaa. Tällainen teko voi olla esimerkiksi muistisairaan naapurin pyytäminen mukaan, kun käy lähikioskilla tai haukkaamassa happea puistossa. Tai voi liittyä jäseneksi muistiyhdistykseen ja tulla vapaaehtoiseksi. Tekemistä riittää kaikille oman ajan ja kiinnostuksen puitteissa. Jos aikaa liikenee, voit antaa osaamisestaan ja ajastaan läheiseen yhteisökotiin – käydä vaikka laulamassa tai juttelemassa. Vapaaehtoisuuden tapoja on yhtä monta kuin vapaaehtoisia. Tärkeä muistiystävällinen teko on myös tutustuminen muistisairauksiin ja niistä kertominen – olla viemässä myönteistä asennetta eteenpäin! Muistisairaudet eivät ole toivottomia sairauksia; niitä voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa.
Oma mottoni on ollut jo vuosikausia Mahatma Gandhin ajatus: ”Ole itse se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.”. Jokainen meistä voi vaikuttaa ja olla muutosvoimana. Esimerkiksi se, miten puhumme muistisairaista ja muistisairauksista, kertoo muille asenteistamme. Miten reagoin, kun joku puhuu dementikoista? Kuunteletko hiljaa vai voisiko tässä tilanteessa sanoa, etteivät muistisairaat halua heistä puhuttavan epäkunnioittavasti. Monet muistisairaat ovat itse kertoneet, että dementikko-sana on kuin leima otsassa. Kun leima on lyöty, katoaa persoonallisuus ja olet vain dementikko. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole sairautensa näköinen, jokainen on yksilöllinen oman elämäntarinansa muovaama persoona.
Muistiliiton valtuuston kokous pidettiin viime perjantaina. Siellä päätettiin, että seuraava kaksivuotinen teemamme on: Muistiasia on kaikkien asia. Mielestäni tämä teema on hyvä jatko Muistiystävällinen teot -teemalle.
Suomessa on lähes 200 000 muistisairasta. Jos jokaisella ajatellaan olevan esimerkiksi kaksi läheistä ihmistä, muistisairaudet koskettavat läheisesti yli puolta miljoonaa suomalaista. Tämä luku on todennäköisesti alakanttiin laskettu. Muistisairaita voi olla perheessä, suvussa, naapurustossa, ystävissä ja työkavereissa. Siksi tietoisuutta muistisairauksista on lisättävä koko väestön keskuudessa.
Otetaan yhteiseksi tavoitteeksemme rakentaa muistiystävällinen Suomi. Muistiystävällisessä Suomessa on kaikkien hyvä asua ja elää. Tekemistä on vielä paljon. Joskus tuntuu, että otetaan kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Jos kuitenkin katson omaa – lähes 30-vuotista muistityöhistoriaani taaksepäin, olemme edistyneet monessa asiassa. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä!
Jokainen pienikin muistiystävällinen teko vie asiaa eteen päin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oppia olemaan ihminen ihmiselle, aikuinen aikuiselle.
