Syyskuun hyvinvointialueblogini<\/p>\n
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuustolla oli elokuun lopussa talousseminaari. P\u00e4iv\u00e4n tavoitteena oli luoda p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien ja viranhaltijoiden yhteist\u00e4 tilannekuvaa. Aloitin seminaarin mielikuvaharjoituksella, jossa pyysin osallistujia kuvittelemaan ryhm\u00e4n vaeltajia, jotka ovat nousemassa jyrkk\u00e4\u00e4 ja kivist\u00e4 vuorenrinnett\u00e4. S\u00e4\u00e4 on muuttunut sumuiseksi, tuuli yltyy ja polku edess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikealta.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa vaeltajilla on kaksi vaihtoehtoa. He voivat jatkaa matkaa vanhaan tapaan, puskea v\u00e4kisin eteenp\u00e4in silm\u00e4t maassa, valittaa raskaita varusteitaan ja toivoa, ett\u00e4 huippu tulee pian vastaan. Tai sitten he voivat pys\u00e4hty\u00e4, ottaa kartan esiin, katsoa toisiaan silmiin ja tehd\u00e4 vaikeita p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 etenemisen suhteen.<\/p>\n
Mit\u00e4 vanhasta poisoppiminen tarkoittaa?<\/p>\n
Hyvinvointialueen taloustilanne on sumuinen ja jyrkk\u00e4 rinne. Valtiovallan taholta tulevat s\u00e4\u00e4st\u00f6paineet ovat sellaisia, ett\u00e4 meid\u00e4n on pakko pys\u00e4hty\u00e4 katsomaan karttaa rehellisesti, suunniteltava reitti eteenp\u00e4in ja muutettava toimintatapojamme.<\/p>\n
Palaan viel\u00e4 alun mielikuvaan, kun vaeltaja huomaa matkan olevan liian raskas ja h\u00e4nen on pakko avata reppunsa. H\u00e4n ei voi ottaa uusia, kevyempi\u00e4 ja parempia varusteita tilalle, jos reppu on jo valmiiksi t\u00e4ynn\u00e4 vanhaa painolastia.<\/p>\n
Organisaatiokulttuuritutkijoiden mukaan poisoppiminen on vaikein oppimisen muoto, sill\u00e4 kiinnitymme helposti \u201dmeill\u00e4 on aina tehty n\u00e4in\u201d \u2011malleihin. Me emme selvi\u00e4 talouspaineista tekem\u00e4ll\u00e4 asioita samalla tavalla kuin ennen, vain v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n tai halvemmalla. Meid\u00e4n on jatkettava vanhojen toimintatapojen pudottamista repusta pois silloin, kun ne eiv\u00e4t palvele t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Meid\u00e4n on uskallettava kysy\u00e4, onko meill\u00e4 oikea palvelu, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.<\/p>\n
Uusia ratkaisuja arkeen<\/p>\n
Meid\u00e4n tulee oppia pois ajatuksesta, ett\u00e4 palvelu on olemassa vain silloin, kun sen sein\u00e4t ovat fyysisesti l\u00e4hell\u00e4. Palvelu voi tulla kotiin digitaalisesti tai py\u00f6rill\u00e4. Kotisairaala on loistava esimerkki isosta onnistumisestamme. My\u00f6s digitaalisten palvelujen kehitt\u00e4misess\u00e4 on onnistuttu ja t\u00e4t\u00e4kin kehitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4 on jatkettava \u2013 muistaen kuitenkin, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 palvelut kaikille ja kaikkiin tilanteisiin sovi.<\/p>\n
Kun reppua kevennet\u00e4\u00e4n, ihmisten resilienssi \u2013 eli kest\u00e4vyys ja muutosrohkeus \u2013 vahvistuvat. Sote-alalla resilienssi on pitk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretty v\u00e4\u00e4rin. On ajateltu, ett\u00e4 se on hoitajien ja l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden venymist\u00e4, kunnes pinna katkeaa. Mutta aito resilienssi tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 me teemme sellaisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka poistavat p\u00e4\u00e4llekk\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja kehitt\u00e4v\u00e4t j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ty\u00f6njakoa.<\/p>\n
Tuleva uusi ajanvaraus- ja potilastietoj\u00e4rjestelm\u00e4 toivottavasti antaa meille toimivia ty\u00f6kaluja toimintojen sujuvoittamiseen. Hoidon jatkuvuusmalli, jonka edelleen kehitt\u00e4miseen saimme ministeri\u00f6lt\u00e4 rahoitusta, palvelee sek\u00e4 kansalaisia ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Terveyden ja hyvinvoinnin edist\u00e4misty\u00f6h\u00f6n yhdess\u00e4 kuntien ja j\u00e4rjest\u00f6jen kanssa on resurssoitava nykyist\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n
Muutos vaatii tutkimusta ja rohkeutta<\/p>\n
Vaikea taloudellinen tilanne pakottaa meid\u00e4t oppivaan muutokseen. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 uudistamme toimintaamme kokeilemalla uutta, hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tutkimusn\u00e4ytt\u00f6\u00e4, vahvistamalla hyvi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja panostamalla kustannusvaikuttavuuteen. Se tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 jos jokin ei toimi, muutamme suuntaa nopeasti.<\/p>\n
Kun onnistumme luomaan yhdenkin sujuvamman hoitopolun tai s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n euroja ilman, ett\u00e4 hoidon laatu k\u00e4rsii, me opimme. Ilman kehitt\u00e4mis- ja tutkimustoimintaa ei ole uudistusta, ja siksi esimerkiksi TKIO-toiminta (tutkimus, kehitt\u00e4minen, innovaatio ja jatkuva oppiminen) on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Toivo on tekoja<\/p>\n
Miksi me teemme t\u00e4m\u00e4n kaiken? Koska meill\u00e4 on toivo ja usko tulevaisuuteen. Toivo ei ole passiivista odottamista, ett\u00e4 joku muu ratkaisee ongelmamme tai ett\u00e4 valtionosuuksia tulisi yll\u00e4tt\u00e4en lis\u00e4\u00e4. Toki vaikuttamisty\u00f6t\u00e4 valtiovallan suuntaan on teht\u00e4v\u00e4 koko ajan, mutta ihmeen odottaminen ei meit\u00e4 auta.<\/p>\n
Toivo on sit\u00e4, ett\u00e4 me otamme kohtalon omiin k\u00e4siimme. Se on sit\u00e4, ett\u00e4 kun teemme vaikeita valintoja ja karsimme vanhaa, me teemme tilaa sille, ett\u00e4 hyvinvointialueemme on pystyss\u00e4 viel\u00e4 kymmenenkin vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tulevaisuudenusko on sit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4emme t\u00e4m\u00e4n sumun ja jyrk\u00e4nteen takana sen hetken, kun meno on hiukan tasaisempaa.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Syyskuun hyvinvointialueblogini Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuustolla oli elokuun lopussa talousseminaari. P\u00e4iv\u00e4n tavoitteena oli luoda p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien ja viranhaltijoiden yhteist\u00e4 tilannekuvaa. Aloitin seminaarin mielikuvaharjoituksella, jossa pyysin osallistujia kuvittelemaan ryhm\u00e4n vaeltajia, jotka ovat nousemassa jyrkk\u00e4\u00e4 ja kivist\u00e4 vuorenrinnett\u00e4. S\u00e4\u00e4 on muuttunut sumuiseksi, tuuli yltyy ja polku edess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikealta. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa vaeltajilla on kaksi vaihtoehtoa. He voivat jatkaa matkaa<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-4049","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnit"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4049","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4049"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4049\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4050,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4049\/revisions\/4050"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4049"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4049"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4049"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}