Hyv\u00e4t kuulijat<\/p>\n
Kiitos kutsusta tulla t\u00e4h\u00e4n tilaisuuteen puhumaan.<\/p>\n
Meit\u00e4 Sarin kanssa yhdist\u00e4\u00e4 sairaanhoitajuus. Olen aloittanut itse sairaanhoitajan urani kotisairaanhoitajana yli 40 vuotta sitten. Minusta se oli ihanaa ty\u00f6t\u00e4, ja jos olisin saanut hakemani
\nsairaanhoitajan viran Joensuun kotisairaanhoidosta, urakehitykseni olisi kenties ollut toisenlainen. Ainakaan heti en olisi siin\u00e4 tapauksessa l\u00e4htenyt jatko-opintoihin.<\/p>\n
Kotisairaanhoito ja kotihoito ovat muuttuneet paljon vuosikymmenten aikana. Kun kansanedustajana k\u00e4vin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n tutustumassa kotihoidossa \u2013 olin siis TET-jaksolla – niin olihan se surullista n\u00e4hd\u00e4, miten v\u00e4h\u00e4n hoitajilla on aikaa ja miten kellotettua ty\u00f6 on.<\/p>\n
Itse olin oppinut siihen, ett\u00e4 aina ensin istutaan pieni hetki yhdess\u00e4 ja sitten vasta aloitetaan auttaminen, hoitaminen, n\u00e4ytteiden otto tai mit\u00e4 se nyt ikin\u00e4 olikaan. Kun k\u00e4vin TET-jaksolla, yritin toimia samalla tavalla. Ik\u00e4ihmiset katsoivat minua kummissaan ja totesivat, ett\u00e4 eik\u00f6 sinulla ole kohta kiire – ja voi voi, eth\u00e4n sin\u00e4 nyt mill\u00e4\u00e4n enn\u00e4t\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 istua \u2013 toisessa paikassa jo odotetaan. Asiakkailla oli siis huoli minusta, ty\u00f6ntekij\u00e4st\u00e4. Aito kohtaaminen ja kiireett\u00f6myys on kuitenkin hoitamisen ja auttamisen perusta ja uskon, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t hoitajat omassa toiminnassaan pystyv\u00e4t sit\u00e4 edelleen toteuttamaan.<\/p>\n
Kun luin t\u00e4m\u00e4n yrityksen kotisivuja, sielt\u00e4 v\u00e4littyi viesti siit\u00e4, ett\u00e4 halutaan painottaa toiminnassa l\u00e4sn\u00e4oloa ja sit\u00e4, ett\u00e4 hoitoty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ”kiireett\u00f6m\u00e4sti ja korkealla ammattitaidolla”. Korkeaan ammattitaitoon kuuluu se, ett\u00e4 asiakkaat kohdataan yksil\u00f6in\u00e4 ja heid\u00e4n itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuttaan kunnioitetaan.<\/p>\n
Uusi p\u00e4iv\u00e4toiminta mahdollistaa uudella tavalla kohtaamiset ja my\u00f6s fyysisen toimintakyvyn yll\u00e4pit\u00e4misen. Kotoa pois l\u00e4hteminen on jo sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuntouttavaa. Omaishoitajille p\u00e4iv\u00e4toiminta antaa mahdollisuuden omaan aikaan.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Teid\u00e4n tapanne tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 my\u00f6s yksin\u00e4isyyden kokemusta. Ihminen voi olla yksin\u00e4inen, vaikka ymp\u00e4rill\u00e4 olisi kuinka paljon tahansa ihmisi\u00e4, jos kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole aikaa pys\u00e4hty\u00e4 ja olla
\naidosti l\u00e4sn\u00e4. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 on parin vuoden takainen tutkimustulos, jossa ymp\u00e4rivuorokautisessa palveluasumisessa oli paljon yksin\u00e4isiksi itsens\u00e4 kokevia ik\u00e4ihmisi\u00e4. Kaiken ik\u00e4isten yksin\u00e4isyyden v\u00e4hent\u00e4minen yhteiskunnassa eri tavoin on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 asia, sill\u00e4 yksin\u00e4isyys altistaa monille muille sek\u00e4 fyysisille ett\u00e4 psyykkisille sairauksille. Tutkijat ovat jopa v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 yksin\u00e4isyys tapaa enemm\u00e4n kuin syd\u00e4n ja verisuonisairaudet. Yksin\u00e4isyys altistaa masennukselle ja masentunut henkil\u00f6 ei jaksa pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n huolta. Ajan antaminen, pys\u00e4htyminen ja aito l\u00e4sn\u00e4olo on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 arvostetuksi ja kohdatuksi tuleminen tuo el\u00e4m\u00e4\u00e4n merkityksellisyytt\u00e4.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n merkityksellisyyden kokemisessa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on ihmisarvon ja osallisuuden kokemus. N\u00e4m\u00e4 asiat toteutuvat arjen kohtaamisissa ja siit\u00e4 tunteesta, ett\u00e4 olen t\u00e4rke\u00e4, voin vaikuttaa omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja olen t\u00e4rke\u00e4 osa yhteis\u00f6\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6s yksil\u00f6llisen el\u00e4m\u00e4ntarinan kunnioittaminen ja sen kuulluksi tuleminen lis\u00e4\u00e4v\u00e4t merkityksellisen el\u00e4m\u00e4n kokemusta. Erik H. Erikssonin kehitysteorian mukaan vanhuuden kehitysteht\u00e4v\u00e4 on asettaa el\u00e4m\u00e4npalaset paikalleen. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu muun muassa muistelemisen kautta. Muistella voi yksinkin, mutta jos tarinalle on my\u00f6s kuulijoita, niin se tekee siit\u00e4 entist\u00e4 merkityksellisemm\u00e4n. Kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 minun tarinastani ollaan kiinnostuneita, on useimmille meist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on mahdollisuus my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n \u2013 henkil\u00f6kohtaiseen ja yksil\u00f6lliseen \u2013 ihminen ihmisen\u00e4 \u2013 kohtaamiseen. T\u00e4m\u00e4 antaa varmasti my\u00f6s ty\u00f6ntekij\u00f6ille ty\u00f6niloa. Aito kohtaaminen on molemmille osapuolille t\u00e4rke\u00e4 kokemus.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Yhteiskunta ja hoitoty\u00f6 ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Iloitsen siit\u00e4, ett\u00e4 on viel\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6j\u00e4, joissa sit\u00e4 voi toteuttaa hoitoty\u00f6n eettisten periaatteiden mukaisesti. Tied\u00e4n, ett\u00e4 paineet eri tahoilta ja yhteiskunnassa eri puolilla oleva niukkuus vaikeuttaa toimintaa monin eri tavoin. Huolta tulevaisuudesta on sek\u00e4 julkisessa ett\u00e4 yksityisess\u00e4 palvelutuotannossa. Ristiriita eettisten periaatteiden ja todellisuuden v\u00e4lill\u00e4 on joskus suuri. Ty\u00f6terveyslaitoksen tutkijoiden mukaan t\u00e4m\u00e4 ristiriita on yksi kaikkein eniten hoitoty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 uuvuttava asia. N\u00e4ist\u00e4 haasteista huolimatta emme saa heitt\u00e4\u00e4 kirvest\u00e4 kaivoon, vaan meid\u00e4n tulee mietti\u00e4, miten yhdess\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 ja toimintatapoja muuttamalla saamme kaikille pohjoiskarjalaisille turvattua kohtuulliset palvelut my\u00f6s tulevaisuudessa. Toivon, ett\u00e4 uusi toimintanne eli p\u00e4iv\u00e4toimintapaikkana toimiminen p\u00e4\u00e4see siivilleen, koska se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 toimintaa sek\u00e4 yksil\u00f6n ett\u00e4 yhteis\u00f6n kannalta.<\/p>\n
Hyv\u00e4t kuulijat<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 ajassa on pakko uskoa liperil\u00e4iseen sanontaan: ”Aika assii aukasoo”, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ja periksiantamattomuus ratkaisevat vaikeatkin tilanteet ajan my\u00f6t\u00e4. Nurmeksessa sanotaan sama asia: ”Assiis on seihtemen keinoo, pi\u00e4keino kaheksaas”. T\u00e4m\u00e4 sanonta korostaa, ett\u00e4 vaikeassa tilanteessa ei anneta periksi, vaan keksit\u00e4\u00e4n aina uusi keino selvit\u00e4.\u00a0 N\u00e4in my\u00f6 on Pohjois-Karjalassa aina tehty, ja n\u00e4in tehh\u00e4\u00e4n jatkossaki. Eik\u00f6 vuan?<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Viime aikoina on valtiovallan taholta tullut paljon huonoja uutisia ja olen monta kertaa viime viikkoina ajatellut unkarilaisen Mihaily Vacin runon alkua, joka kuuluu n\u00e4in:
\nEi ole helppoa nytk\u00e4\u00e4n
\nei tule koskaan helpompaa
\nja sittenkin el\u00e4m\u00e4 kannatti
\nja aina kannattaa\u2026<\/p>\n
Minulle t\u00e4m\u00e4 runo tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 aina on kuitenkin toivoa ja aina on teht\u00e4v\u00e4 tekoja toivon yll\u00e4pit\u00e4miseksi. Emme saa luovuttaa. Toivon yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 tarvitaan kohtaamista ja yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n yrityksen toimintatapa on juuri t\u00e4m\u00e4: autetaan, tuetaan ja ollaan rinnalla kulkijoina niiss\u00e4 asioissa, joissa ihminen apua tarvitsee. T\u00e4h\u00e4n tapaan toimia sopii mielest\u00e4ni hyvin outokumpulaisen kirjailija Esko Pekka Tiitisen pieni runo:
\nJoka ei v\u00e4lit\u00e4 pienimm\u00e4st\u00e4,
\nei v\u00e4lit\u00e4 suurimmastakaan,
\njoka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,
\nei katso ollenkaan,
\njoka n\u00e4kee naapurin,
\nn\u00e4kee kauemmaksikin,
\njoka tuntee kaupungin kodikseen,
\ntuntee muutakin.<\/p>\n
Ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on juuri sit\u00e4, miten t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 toimitaan: katsotaan silmiin ja v\u00e4litet\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n loppuun viel\u00e4 kaksi viesti\u00e4. Toinen on ilon viesti, joka n\u00e4kyy t\u00e4ss\u00e4 yrityksess\u00e4. Orison Marden on kirjoittanut: \u201dIloinen mieli on korkoa kasvava p\u00e4\u00e4oma ja vet\u00e4\u00e4 kuin magneetti puoleensa el\u00e4m\u00e4n hyvyytt\u00e4. \u201dNyt kun ryhdyin n\u00e4it\u00e4 karjalaisia sananparsia k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin meille kaikille on
\ntuttu my\u00f6s sanonta: ”Ilo pintaan, vaikka syd\u00e4n m\u00e4rk\u00e4nis”. Ilosta kannattaa pit\u00e4\u00e4 kiinni, sill\u00e4 toivo kiinnittyy iloon. Toivo ei ole vain passiivista odotusta, vaan aktiivinen mielentila, joka auttaa jaksamaan vaikeuksien yli, ja ilo toimii usein sen kannattelijana ja tavoitteena. Ilon voimalla jaksaa my\u00f6s yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 toivoa!<\/p>\n
Suomessa on my\u00f6s my\u00f6nteisyytt\u00e4 kumoavia sananlaskuja kuten esimerkiksi \u201ditku pitk\u00e4st\u00e4 ilosta\u201d, mutta teko\u00e4lyn \u2013 itse mieluummin puhun tuki\u00e4lyst\u00e4 \u2013 mukaan t\u00e4llainen pessimistinen sanonta on enemm\u00e4n l\u00e4nsisuomalaista kansanperinnett\u00e4 kuin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 It\u00e4-Suomesta.<\/p>\n
Iloa voidaan tuottaa toisille huomaamalla ja kiitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hyvist\u00e4 asioista. Suomessa on my\u00f6s sananlaskuja \u2013 ja n\u00e4it\u00e4 l\u00f6ytyy It\u00e4-Suomestakin – jotka mit\u00e4t\u00f6iv\u00e4t my\u00f6nteisyyden ja kiitoksen t\u00e4rkeyden, kuten esimerkiksi ”Kissa kiitoksella el\u00e4\u00e4, koira p\u00e4\u00e4n silityksell\u00e4\u201d. Itse\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei saa kehua, \u201doma kehu haisee.\u201d<\/p>\n
Onneksi joskus kauan sitten ty\u00f6matkalla Pohjois-Pohjanmaalla kuulin sanonnan, joka korosti kiitoksen merkityst\u00e4. Siell\u00e4 sanotaan: \u201dIhminen on kehuvetoinen\u201d. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 jos teet jonkun asian hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4 ja koet siin\u00e4 onnistuvasi ja jos joku kiitt\u00e4\u00e4 sinua siit\u00e4, niin t\u00e4m\u00e4 tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4. Kun tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4, on mukava jatkaa ty\u00f6t\u00e4 ja saa my\u00f6s hyvi\u00e4 tuloksia aikaan. T\u00e4m\u00e4 koskee meit\u00e4 kaikkia. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oppia olemaan armollisia itsellemme ja antamaan kiitosta itselle ja muille. Se on voimavara, jonka avulla jaksamme.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on kiitoksen p\u00e4iv\u00e4. Muistakaa kiitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4nne ja toisianne. Ja mik\u00e4 viel\u00e4 eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4, muistakaa ottaa kiitos vastaan, kun sit\u00e4 annetaan. Kun joku kiitt\u00e4\u00e4 Sinua, niin kiitoksen mit\u00e4t\u00f6iminen tai v\u00e4h\u00e4ttely tuntuu sanojasta samalta kuin jos itse haluaisit antaa toiselle kukan tai lahjan ja h\u00e4n ei ottaisi sit\u00e4 vastaan.<\/p>\n
Kun joku antaa my\u00f6nteist\u00e4 palautetta, \u00e4l\u00e4 mit\u00e4t\u00f6i tai v\u00e4h\u00e4ttele sit\u00e4 sanomalla \u201detten min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n osaa\u201d tai ajattelemalla, ett\u00e4 \u201dmik\u00e4h\u00e4n taka-ajatus sill\u00e4 on, pyyt\u00e4\u00e4k\u00f6 se jotain palvelusta\u2026\u201d Jos kiitos torjutaan, ei sit\u00e4 muutaman kerran j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 halua antaa. Kiitokseen voi ottaa vastaan esimerkiksi sanomalla: \u201dKiitos kun sanoit, olipa mukava kuulla\u201d.<\/p>\n
Nyt harjoitellaan: Min\u00e4 sanon t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4: L\u00e4mmin kiitos teille t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4nne ja v\u00e4litt\u00e4misest\u00e4. Teid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4nne on sanoa itsellenne: Kiitos, hyv\u00e4 min\u00e4 ja hyv\u00e4 my\u00f6!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hyv\u00e4t kuulijat Kiitos kutsusta tulla t\u00e4h\u00e4n tilaisuuteen puhumaan. Meit\u00e4 Sarin kanssa yhdist\u00e4\u00e4 sairaanhoitajuus. Olen aloittanut itse sairaanhoitajan urani kotisairaanhoitajana yli 40 vuotta sitten. Minusta se oli ihanaa ty\u00f6t\u00e4, ja jos olisin saanut hakemani sairaanhoitajan viran Joensuun kotisairaanhoidosta, urakehitykseni olisi kenties ollut toisenlainen. Ainakaan heti en olisi siin\u00e4 tapauksessa l\u00e4htenyt jatko-opintoihin. Kotisairaanhoito ja kotihoito ovat muuttuneet<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-3913","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnit"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3913","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3913"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3913\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3914,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3913\/revisions\/3914"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3913"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3913"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3913"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}