Kun puhutaan ruoka-avusta, on puhuttava my\u00f6s k\u00f6yhyydest\u00e4 ja eriarvoisuudesta. Eriarvoisuus liittyy usein k\u00f6yhyyteen, vaikka se on my\u00f6s paljon muuta. K\u00f6yhyys on yhteiskunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4 asia, k\u00f6yhyytt\u00e4 kokevalle se on todellinen el\u00e4m\u00e4n kaventaja. Vaikka k\u00f6yhyyden mittaamiselle ei ole absoluuttista mittaria, erilaisia mittareita on ja niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja niist\u00e4 saatua tietoa yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 saadaan kattava kuva suomalaisesta k\u00f6yhyydest\u00e4. K\u00f6yhyys- ja syrj\u00e4ytymisriskiss\u00e4 vuonna 2022 eli yli 870 000 suomalaista, pitkittyneesti pienituloisia oli yli 400 000 ja yli 100 000 ihmist\u00e4 eli kotitaloudessa, jossa esiintyi vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta.<\/p>\n
Huhtikuussa voimaan tulleiden sosiaaliturvan leikkausten ennakoidaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4n k\u00f6yhyytt\u00e4 ja samalla avun tarvetta entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Vastapainona leikkauksille hallitus aikoo panostaa ruoka-apuun. Hallitus on vakinaistanut ruoka-avun rahoituksen. Avustuksiin on varattu t\u00e4lle vuodelle kolme miljoonaa euroa.<\/p>\n
Toisaalta jos tukea vertaa miljardiluokan leikkauksiin, on summa vaatimaton k\u00e4denojennus.<\/p>\n
Pysyv\u00e4 rahoitus tuo ruoka-apuun jatkuvuutta, mutta ei ratkaise avun suurimpia ongelmia ja toisaalta se on my\u00f6s suuri periaatteellinen muutos hyvinvointivaltio -ajattelussa.<\/p>\n
Vaikka k\u00f6yhyyden kokemus on yksil\u00f6llinen, k\u00f6yhyytt\u00e4 ei tule l\u00e4hesty\u00e4 yksil\u00f6n ominaisuutena vaan yhteiskunnallisena ja rakenteellisena ilmi\u00f6n\u00e4. Toki on my\u00f6s itse valittua k\u00f6yhyytt\u00e4, esimerkiksi halua vet\u00e4yty\u00e4 kulutusyhteiskunnan toimintatavoista, mutta voittopuolisesti k\u00f6yhyys on ei-toivottua, hyvin usein my\u00f6s ei itse-aiheutettua. K\u00f6yhyys esimerkiksi periytyy tai on seurausta dramaattisista el\u00e4m\u00e4nkohtaloista. Yleisin syy k\u00f6yhyydelle on pitkittynyt ty\u00f6tt\u00f6myys mutta my\u00f6s esimerkiksi pieni el\u00e4ke, pitk\u00e4aikaissairaus tai vamma ja sukupolvelta toiselle periytyv\u00e4 huono-osaisuus.<\/p>\n
Suomalaisten t\u00e4m\u00e4nhetkinen taloudellinen eriarvoisuus periytyy merkitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 osaltaan 1990-luvun lamasta, jonka seuraukset n\u00e4kyv\u00e4t edelleen monien perheiden ja sukujen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Professori Juho Saari puhuu el\u00e4m\u00e4n edellytysten my\u00f6nteisess\u00e4 kehityksess\u00e4 tapahtuneesta jaosta: kaikki eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4sseet mukaan laman j\u00e4lkeisen elintason, el\u00e4m\u00e4nlaadun ja elintapojen suotuisaan kehitykseen. Pienist\u00e4 eroista on ehtinyt kasva suuria eroja, yksil\u00f6it\u00e4 ja ryhmi\u00e4 koskevia rakenteellisia jakoja ja kulttuurisia eroja.<\/p>\n
My\u00f6s alueellinen eriarvoisuus n\u00e4kyy k\u00f6yhyydess\u00e4, palvelujen saatavuudessa ja my\u00f6s ruoka-avun jakelussa.<\/p>\n
Hyv\u00e4t kuulijat<\/p>\n
Ruoka-apuun turvautuminen kertoo yhden n\u00e4k\u00f6kulman k\u00f6yhyyteen: sosiaalituet eiv\u00e4t ole riitt\u00e4v\u00e4t, raha ei riit\u00e4.<\/p>\n
Suomessa ruoka-apuun turvautuu hyvin erilaisissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa olevia ihmisi\u00e4 ja my\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yvi\u00e4. Ty\u00f6st\u00e4 saa niin pient\u00e4 palkkaa, ettei se riit\u00e4 el\u00e4miseen. Samaan aikaan ei kuitenkaan saa sosiaalietuuksia, koska tulot ylitt\u00e4v\u00e4t sallitut rajat. Suomessa on arvioiden mukaan noin 200 000 ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4. Tuoreetkin tutkimukset kertovat saman kuin aiemmatkin: monille ruoka-apuun turvautuminen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 selviytymisen kannalta.<\/p>\n
Ruoka-apu ei usein kuitenkaan ole vain ruokaa. Se on ravinnon lis\u00e4ksi arjen rytmi\u00e4, kohtaamisia, sosiaalista kanssak\u00e4ymist\u00e4 sek\u00e4 osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksia. Ruoka-apu tavoittaa my\u00f6s heit\u00e4, jotka eiv\u00e4t osaa hakea etuuksia eiv\u00e4tk\u00e4 jaksa taistella palveluiden saamiseksi.<\/p>\n
Puhutaan ns. etuuksien alik\u00e4ytt\u00e4jist\u00e4. Etuuksien alik\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 tarkoitetaan tilannetta, jossa henkil\u00f6 ei hae tai saa etuutta, johon h\u00e4nell\u00e4 olisi oikeus. Alik\u00e4ytt\u00f6 aiheutuu tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, osaamattomuudesta ja j\u00e4rjestelm\u00e4n monimutkaisuudesta, osin etuuksia j\u00e4\u00e4 hakematta my\u00f6s leimautumisen pelosta, siis h\u00e4pe\u00e4n takia.<\/p>\n
Ihmisten auttamisen ja my\u00f6s eriarvoisuuden purkamisen ytimess\u00e4 on kohtaaminen. Kohdatuksi tullut ihminen n\u00e4kee oman arvonsa ja arvonsa tunteva ihminen n\u00e4kee el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mahdollisuuksia. Ihminen ei kohtaa \u201dyhteiskuntaa\u201d tai \u201dpalveluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4\u201d vaan niit\u00e4 edustavia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kohtaamiset vaikuttavat siihen, miten ihminen n\u00e4kee yhteiskunnan ja palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n.<\/p>\n
Eriarvoisuuden kokemuksen purkaminen ei tapahdu julistuksin \u2013 olemalla sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ihmiset ovat samanarvoisia \u2013 vaan ihmisarvoteoin: ty\u00f6otteella, joka hyv\u00e4ksyy ihmisen varauksettomasti ja joka ei j\u00e4\u00e4 vain mekaaniseksi ty\u00f6suoritukseksi vaan jossa hyv\u00e4ksyminen ja v\u00e4litt\u00e4minen v\u00e4littyy paitsi sanoin my\u00f6s teoin, katsein ja kosketuksin.<\/p>\n
My\u00f6nteiset kokemukset ruokkivat my\u00f6nteisyytt\u00e4, kielteiset kielteisyytt\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 on vaikutusta siihen, n\u00e4keek\u00f6 ihminen itsens\u00e4 osaksi yhteiskuntaa vai ulkopuoliseksi. Jostain syyst\u00e4 monet ruoka-avun asiakkaat kokevat my\u00f6nteisyytt\u00e4 olevan enemm\u00e4n j\u00e4rjest\u00f6jen ja kirkon toiminnassa kuin virallisessa sosiaali- ja terveystoimessa. Kuitenkin on t\u00e4rke\u00e4 muistaa, etteiv\u00e4t julkiset eik\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6jen palvelut ole vain palveluita, ne ovat my\u00f6s demokratiaty\u00f6t\u00e4 ja\u00a0eriarvoisuuden kaventajia.<\/p>\n
Hyv\u00e4t kuulijat<\/p>\n
On syyt\u00e4 my\u00f6s kysy\u00e4, onko yhteiskuntaamme kasvanut empatiakuilu?<\/p>\n
Empatiakuilulla tarkoitetaan valta-asemassa olevien haluttomuutta tuntea my\u00f6t\u00e4tuntoa heikommassa asemassa olevia ihmisi\u00e4 kohtaan. My\u00f6t\u00e4tunnottomuuden syit\u00e4 voi olla monia. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 syyn\u00e4 voi olla kyvytt\u00f6myys el\u00e4yty\u00e4 toisten tilanteeseen. Toisaalta empatian puutteeseen voi vaikuttaa ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on itse aiheuttanut el\u00e4m\u00e4ntilanteensa toimimalla vastuuttomasti. My\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tilanteeseen johtaneista syist\u00e4 voi aiheuttaa empatiakuilua.<\/p>\n
Empatiakuilu kertoo siit\u00e4, miten suhtaudutaan toisiin ihmisiin. Toisaalta ei tarvita erityisen paljoa mielikuvitusta \u2013 tai empatiaa \u2013 arvioimaan, millaisia kokemuksia kuilun toiselle puolelle p\u00e4\u00e4tyminen aiheuttaa. Arvottomuuden, ep\u00e4onnistumisen ja h\u00e4pe\u00e4n kokemukset liittyv\u00e4t johdonmukaisesti empatiakuilun yli osoitettuun v\u00e4h\u00e4ttelyyn ja halveksuntaan.<\/p>\n
Empatiakuilua osoittavat my\u00f6s Maria Ohisalon ja Juho Saaren jo vuonna 2014 kuvaamat usein toistuvat urbaanilegendat ruoka-apua hakevista ihmisist\u00e4. N\u00e4it\u00e4 samoja legendoja kuulen edelleen. Esimerkiksi:<\/p>\n
Ruoka-avussa k\u00e4yv\u00e4t \u201dk\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t systeemi\u00e4 hyv\u00e4kseen\u201d.<\/p>\n
Ruoka-avussa k\u00e4yvill\u00e4 ei ole todellista tarvetta hakemalleen ruoalle.<\/p>\n
Hyv\u00e4osaiset hakevat ruokaa leip\u00e4jonosta.<\/p>\n
Ruokaa hakevien rahat menev\u00e4t viinaan, tupakkaan ja huumeisiin.<\/p>\n
Jonoissa seisovat nuoret \u201dhulttiot\u201d.<\/p>\n
Miten t\u00e4h\u00e4n on tultu???<\/p>\n
1990-luvulla syv\u00e4n laman seurauksena katukuvaan ilmestyiv\u00e4t ns. leip\u00e4jonot. Yh\u00e4 useampi joutui turvautumaan hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6jen ja kirkon jakamaan ruoka-apuun, kun yhteiskunnan turvaverkot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kannatelleetkaan. Kaiken tuon piti olla v\u00e4liaikaista. Toisin kuitenkin k\u00e4vi. Leip\u00e4jonot ovat 30 vuodessa vain kasvaneet, ja ruoka-avusta on tullut pysyv\u00e4 osa yhteiskunnan toimintaa.<\/p>\n
Suomen perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden perustoimeentulon turvaan, eli Suomessa julkisella vallalla on vastuu my\u00f6s sellaisten ihmisten hyvinvoinnista, jotka eiv\u00e4t sairauden, riippuvuuden, el\u00e4m\u00e4ntilanteen tai jonkun muun syyn vuoksi kykene huolehtimaan itsest\u00e4\u00e4n. Ruokajonot muodostivat s\u00e4r\u00f6n 1990-luvulla suomalaisen hyvinvointivaltion ideaan.<\/p>\n
Ruoka-avun ajateltiin silloin olevan tilap\u00e4ist\u00e4 apua: kirkko ja kolmannen sektorin j\u00e4rjest\u00f6t auttavat niit\u00e4, jotka putoavat turvaverkon l\u00e4pi. Kun talous l\u00e4htee kasvu-uralle, niin hyvinvointiyhteiskunta ottaa sitten kopin ihmisist\u00e4. Lama n\u00e4htiin er\u00e4\u00e4nlaisena taloudellisten markkinoiden h\u00e4iri\u00f6n\u00e4 ja kun tilanne korjaantuu, niin palataan siihen visioon, jossa aiemmin oli oltu. Nyt voimme todeta, etteiv\u00e4t asiat menneet ihan niin kuin kuviteltiin.<\/p>\n
Mik\u00e4 meni pieleen, on t\u00e4rke\u00e4 kysymys, jota muun muassa Anna-Sofia Salonen It\u00e4-Suomen yliopistossa parhaillaan tutkii. H\u00e4n kysyy, onko niin, ett\u00e4 pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei suojaakaan ihmisi\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 tarvitsemme mittavaa ruoka-apuj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4? Vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n kyseenalaistaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvinvointij\u00e4rjestelm\u00e4?<\/p>\n
My\u00f6s keskustelussa ja asenteissa on tapahtunut muutos. 1990-luvulla julkisessa keskustelussa ruoka-apu n\u00e4htiin hetkellisen\u00e4 h\u00e4t\u00e4apuna, mutta viime vuosina ruoka-avun v\u00e4liaikaisuudesta ei ole en\u00e4\u00e4 puhuttu. Vision muuttuminen on tapahtunut ilman varsinaista keskustelua ja ilman virallista p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. K\u00f6yhyydest\u00e4 puhutaan paljon, mutta suhtautuminen ruoka-apuun on melko kritiikit\u00f6nt\u00e4. Onko siis huomaamatta k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 ruoka-apua on hiljaisesti hyv\u00e4ksytty osaksi yhteiskuntaamme \u2013 vastoin perustuslakiamme\u2026<\/p>\n
Olemmeko siis sopeutuneet ajatukseen, ett\u00e4 pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ruoka-aputoiminta perustuu hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyteen, eik\u00e4 ruuan hankinnan niin ollen katsota kuuluvan ihmisen perusoikeuksiin. Emme keskustele siis en\u00e4\u00e4 siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 ruoka-apua olla vai ei. Enemm\u00e4n puhutaan siit\u00e4, kuinka ruokaa voi jakaa tehokkaasti ja nyt jopa korostetaan sosiaalisia ja ekologisia n\u00e4k\u00f6kulmia. H\u00e4vikkiruuan jakelua ruoka apuna pidet\u00e4\u00e4n jopa ekologisena innovaationa.<\/p>\n
Tutkijoiden (esim. Anna Sofia Salonen) mukaan on kuitenkin arveluttavaa esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaksi isoa ongelmaa ratkeaisi niputtamalla ne yhteen. Niputuksen taustalla on ajatus, ett\u00e4 h\u00e4vikkiperustainen ruoka-apu muuttaa ruokah\u00e4vikin k\u00f6yhien auttamisen resurssiksi ja k\u00f6yh\u00e4t ihmiset h\u00e4vikin v\u00e4hent\u00e4misen v\u00e4lineiksi. Vaarana on my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ratkaisu vakiinnuttaa kaksi vakavaa yhteiskunnallista ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4\u00e4 ongelmaa pysyv\u00e4ksi olotilaksi.<\/p>\n
H\u00e4vikkiruoka ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ole ravitsemuksellisesti v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 ei voida ottaa huomioon ruokarajoituksia, eik\u00e4 sen m\u00e4\u00e4r\u00e4llist\u00e4 riitt\u00e4vyytt\u00e4 pystyt\u00e4 takaamaan.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Ihan t\u00e4h\u00e4n loppuun haluankin kysy\u00e4, eik\u00f6 meill\u00e4 ole ollut ja ole muita vaihtoehtoja? Asia on todella iso, sill\u00e4 k\u00f6yhyys ja eriarvoisuus ovat my\u00f6s demokratiakysymyksi\u00e4.<\/p>\n
Demokratia on monella tavalla eriarvoisuuden ja sen v\u00e4hent\u00e4misen ytimess\u00e4. Eriarvoisuus n\u00e4kyy vaaleissa: ylemmiss\u00e4 tuloluokissa \u00e4\u00e4nest\u00e4minen on s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti pienituloisempia yleisemp\u00e4\u00e4. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ylimp\u00e4\u00e4n tuloviidennekseen kuuluneista \u00e4\u00e4nesti 85,1 %, sen sijaan alimmassa viidenneksess\u00e4 \u00e4\u00e4nestysaktiivisuus oli 58,4 %.<\/p>\n
Kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa nykyiseen ja tulevaan yhteiskuntaan jakaa ihmisi\u00e4. Eriarvoisuus n\u00e4kyy siin\u00e4, ett\u00e4 niin monet oppivat jo pienest\u00e4 pit\u00e4en, ett\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4kemyksill\u00e4\u00e4n, mielipiteill\u00e4\u00e4n tai toiveillaan ei ole merkityst\u00e4.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Olen t\u00e4ss\u00e4 puheenvuorossani jonkin verran referoinut Anna-Sofia Salosta It\u00e4-Suomen yliopistosta, joka tutkii ruoka-avun menneisyytt\u00e4 ja tulevaisuutta. Parhaillaan h\u00e4n johtaa Utopioita ruokajonoista -tutkimushanketta, jossa etsit\u00e4\u00e4n ruoka-avun toisenlaisen tulevaisuuden tarinoita. Hankkeen tavoitteena on uudistaa yhteiskunnallista keskustelua tuomalla siihen mukaan moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4.<\/p>\n
Salonen kysyy muun muassa, onko meill\u00e4 kyky\u00e4 ja halua kuvitella sellaista yhteiskuntaa, jossa ruoka-apua ei tarvita. Mit\u00e4 kaikkea se vaatisi? Mink\u00e4 kaiken pit\u00e4isi muuttua? Olisimmeko me valmiita niihin muutoksiin? Keiden puolesta ja keiden kanssa muutoksia teht\u00e4isiin?<\/p>\n
Aion itse seurata t\u00e4t\u00e4 keskustelua tiiviisti ja toivon meid\u00e4n kaikkien tekev\u00e4n niin!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun puhutaan ruoka-avusta, on puhuttava my\u00f6s k\u00f6yhyydest\u00e4 ja eriarvoisuudesta. Eriarvoisuus liittyy usein k\u00f6yhyyteen, vaikka se on my\u00f6s paljon muuta. K\u00f6yhyys on yhteiskunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4 asia, k\u00f6yhyytt\u00e4 kokevalle se on todellinen el\u00e4m\u00e4n kaventaja. Vaikka k\u00f6yhyyden mittaamiselle ei ole absoluuttista mittaria, erilaisia mittareita on ja niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja niist\u00e4 saatua tietoa yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 saadaan kattava kuva suomalaisesta k\u00f6yhyydest\u00e4. K\u00f6yhyys-<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-3620","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnit"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3620","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3620"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3620\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3686,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3620\/revisions\/3686"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3620"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3620"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3620"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}