Hyv\u00e4t juhlavieraat<\/p>\n
Kiitos kutsuta tulla puhumaan ja muistelemaan aiheesta Muistihoitajat Pohjois-Karjalassa 20 vuotta. Vuoden kuluttua osaisin puhua asiasta paremmin, sill\u00e4 olen ajatellut kansanedustajan ty\u00f6n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kirjoittaa suomalaisen muistity\u00f6n historiikkia 1980 luvun alusta alkaen t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n omien kokemusteni pohjalta. Koen, ett\u00e4 olen ollut n\u00e4kij\u00e4n ja kokijan paikalla koko ty\u00f6urani ajan ja n\u00e4hnyt valtavan muutoksen muistity\u00f6n kehityksess\u00e4. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981 ja sielt\u00e4 alkaen minulla on muistoja, muistiinpanoja ja kirjoituksia muistity\u00f6st\u00e4. Muistiliittohan perustettiin \u2013 Alzheimer keskusliitto nimell\u00e4 \u2013 vasta vuonna 1988 ja Pohjois-Karjalan Muistiyhdistys \u2013 Dementiayhdistys nimell\u00e4 – melko pian sen j\u00e4lkeen. Muistelen t\u00e4ss\u00e4 puheenvuorossani hiukan menneisyytt\u00e4, mutta haluan kuitenkin puhua my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 ja hiukan my\u00f6s tulevaisuudesta.<\/p>\n
Hyv\u00e4 kuulijat, aloitetaan kuitenkin muistelemisella!<\/p>\n
41 vuotta sitten sairaanhoitajaopinnoissa ei juuri muistisairauksista puhuttu. Muistelen er\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin luennolla aiheena olleen dementia senilis.<\/p>\n
Ensimm\u00e4iset harjoittelujaksot toteutettiin terveyskeskuksen pitk\u00e4aikaisosastoilla, joissa oli suihkutusp\u00e4iv\u00e4t, vatsatoimitusp\u00e4iv\u00e4t jne. Erikoistuin pari vuotta my\u00f6hemmin sis\u00e4tauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi ja lis\u00e4aineena opinnoissa oli geriatrinen hoitoty\u00f6 ja olin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoittelussa my\u00f6s psykogeriatrisella osastolla. Erikoistumisopinnoissa k\u00e4siteltiin ainakin realiteettiterapiaa ja vannottiin sen nimiin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se ei kuitenkaan aina tuntunut toimivan ja vasta monta vuotta my\u00f6hemmin ymm\u00e4rrettiin sen olevan joissain tapauksissa jopa ep\u00e4inhimillinen tapa kohdata muistisairas. Ensimm\u00e4inen ty\u00f6paikkani sairaanhoitajana oli kotisairaanhoito ja kukaan ei silloin 1980-luvulla uskonut, miten huonokuntoisia muistisairaita asuu 40 vuoden kuluttua yksin omassa kodissaan. Kotihoitokeskeisyydess\u00e4 on paljon hyv\u00e4\u00e4, mutta se mantra – jota edelleen korostetaan – ett\u00e4 ik\u00e4ihmisen on aina paras asua omassa kodissaan, on johtanut muistisairaiden kohdalla siihen, ett\u00e4 kotona asuu ihmisi\u00e4, joiden ei inhimillisesti ottaen ole en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4 olla omassa kodissaan.<\/p>\n
1980-luvulla kiinnostus muistisairauksiin sek\u00e4 sairastuneiden ja heid\u00e4n omaistensa tilanteeseen ja hyv\u00e4n hoidon kehitt\u00e4miseen kasvoivat. Silloin puhuttiin kuitenkin yleisesti viel\u00e4 dementiasta ja dementoituneista. Aloitin vuonna 1984 osastonhoitajan neurologisella kuntoutusosastolla. Osastollamme kuntoutettiin erityisesti aivohalvaus\u2013 ja parkinsonpotilaita, mutta harvakseltaan meill\u00e4 oli hoidossa my\u00f6s muistisairaita. Koimme heid\u00e4t usein haasteellisiksi potilaiksi, johtuen erityisesti tiedon, taidon ja osaamisen puutteistamme.<\/p>\n
Muistan silloin olleeni Ulla Eloniemen \u2013 nykyisin Ulla Eloniemi-Sulkavan – luennolla ja innostuneeni valtavasti asiasta. Jos joskus voi aidosti kokea ahaa-el\u00e4myksen, niin se oli juuri silloin. Ymm\u00e4rsin parin p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4ydennyskoulutuksen aikana, mik\u00e4 muistisairaan kohtaamisessa on t\u00e4rkeint\u00e4 \u2013 kahden ihmisen kohtaaminen \u2013 ja mit\u00e4 osaamista se edellytt\u00e4\u00e4 auttajalta.<\/p>\n
Arja Liukkosen \u2013 nykyisin Isolan \u2013 v\u00e4it\u00f6skirja ilmestyi 1989 ja se oli ensimm\u00e4inen dementoituneen potilaan hoitoa hoitoty\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta k\u00e4sittelev\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirja Suomessa ja se oli sys\u00e4ys muistity\u00f6n \u2013 erityisesti hoitoty\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta \u2013 kehitt\u00e4miseen. Itse siirryin opettajan teht\u00e4viin terveyshuolto-oppilaitokselle 1980-luvun lopulla ja p\u00e4\u00e4sin kouluttajana ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n jo nyt edesmenneen joensuulaisen ylihoitaja Pirjo Salmisen ty\u00f6kaverina, kun h\u00e4n perusti yhden Suomen ensimm\u00e4isist\u00e4 dementiayksik\u00f6ist\u00e4 Joensuun terveyskeskukseen. Yksik\u00f6n nimi oli Annila, jossa jopa nykyisen mittapuun mukaan toteutettiin laadukasta muistisairaiden kokonaisvaltaista kuntouttavaa hoitoty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Terveydenhuollon opettajaksi valmistuin Kuopion yliopistosta vuonna 1991 ja graduni aiheena oli valmistuvien sairaanhoitajien ja perushoitajien k\u00e4sityksi\u00e4 dementoituneen potilaan hyv\u00e4st\u00e4 hoidosta ja sen toteutumisesta. Jo graduni nimi kertoo, ett\u00e4 viel\u00e4 1990-luvun alussa olimme hyvin sairauskeskeisi\u00e4. Silloinkin puhuttiin dementiasta ja jopa dementikoista.<\/p>\n
Toisaalta graduni tulokset ovat sovellettavissa my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n siis 30 vuoden p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Valmistuvilla hoitoty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 oli ja on edelleen heti opiskelunsa j\u00e4lkeen hyvin vaihtelevat tiedot, taidot ja valmiudet kohdata muistisairaita ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Nykyisin haasteena on se, ett\u00e4 esimerkiksi ammattikorkeakouluilla on autonomia opetussuunnitelmiensa suhteen eli esimerkiksi sairaanhoitajan opetussuunnitelmat voivat olla hyvin erilaisia eri ammattikorkeakouluissa. Muistiosaamiseen perehtynyt opettaja voi opetussuunnitelman sis\u00e4ll\u00e4 toteuttaa hyvinkin laaja-alaista ja laadukasta muistitietouden opetusta, mutta jos opettaja ei ole sis\u00e4ist\u00e4nyt asian t\u00e4rkeytt\u00e4, voi opiskelija valmistua t\u00e4ysin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 tiedoilla, taidoilla ja valmiuksilla. Edelleen kuulen sanottavan, ettei kaikkia asioita voi opettaa opiskelijoille opiskelun aikana. T\u00e4m\u00e4 on varmaan totta, mutta jos ajatellaan muistisairaiden ja heid\u00e4n omaistensa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, kysymys ei ole mist\u00e4\u00e4n pienest\u00e4 marginaaliryhm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Suomessa on l\u00e4hes 200 000 muistisairasta. Jos jokaisella heist\u00e4 ajatellaan olevan 2\u20133 l\u00e4heist\u00e4, niin muistisairaudet koskettavat l\u00e4heisesti yli puolta miljoonaan suomalaista. Puhumme edelleen muistisairauksista pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4ntyneiden sairauksina, vaikka meill\u00e4 on arviolta noin 7000 ty\u00f6ik\u00e4ist\u00e4 muistisairasta ja siihen liittyen merkitt\u00e4v\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 nuoria hoivaajia. Nuoret hoivaajat ovat niit\u00e4 alaik\u00e4isi\u00e4 lapsia ja nuoria, jotka kantavat sellaista vastuuta omista vanhemmistaan tai l\u00e4heisist\u00e4\u00e4n, joka ei heille ik\u00e4ns\u00e4 puolesta lainkaan kuuluisi. My\u00f6s muistiperheiss\u00e4 on n\u00e4it\u00e4 nuoria ja he j\u00e4\u00e4v\u00e4t usein vaille heille suunnattua tukea ja apua. Meill\u00e4 Pohjois-Karjalassa on onneksi ollut Joensuun seudun omaishoitajien ja Siun soten yhteinen Alisa-hanke, jonka aikana on l\u00e4hdetty kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tukitoimintaa nuorille hoivaajille. Nyt t\u00e4m\u00e4 toiminta on saatu vakiinnutettua.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hes jokainen hoitoty\u00f6ntekij\u00e4 joutuu ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaamaan muistisairaita ja heid\u00e4n omaisiaan. Siksi asiaan on kiinnitett\u00e4v\u00e4 nykyist\u00e4 enemm\u00e4n huomiota alan oppilaitoksissa. Ammattihenkil\u00f6iden koulutuksen sis\u00e4lt\u00f6ihin vaikuttaminen onkin yksi Muistiliiton suuria haasteita. L\u00e4hihoitajien kohdalla tilanne on hiukan erilainen, sill\u00e4 heill\u00e4 on valtakunnallinen opetussuunnitelma ja sen laadintaan Muistiliitto on voinut osallistua.<\/p>\n
Surullista t\u00e4ss\u00e4 koulutuskeskustelussa on se, ett\u00e4 20 vuotta sitten, jolloin ensimm\u00e4iset muistihoitajat aloittivat ty\u00f6skentelyns\u00e4 Pohjois-Karjalassa, muistiosaamisen merkitys ymm\u00e4rrettiin hyvin. Koulutuksia asiasta oli paljon ja my\u00f6s erikoistumisopintoihin hakeuduttiin ahkerasti. Olin itse k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Pohjois-karjalan ammattikorkeakoululla yhdess\u00e4 Muistiliiton kanssa n\u00e4it\u00e4 ensimm\u00e4isi\u00e4 dementiaty\u00f6n erikoistumisopintoja. Jo sit\u00e4 ennen Pohjois-Karjalan dementiayhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Salminen organisoi monia koulutustilaisuuksia, joissa itsekin k\u00e4vin ahkerasti puhumassa.<\/p>\n
Olin vastuuopettajana useissa dementiahoidon erikoistumisopinnoissa ja jossain v\u00e4liss\u00e4 opiskelin my\u00f6s Teatterikorkeakoulussa toiminnallisten menetelmien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 opetuksessa. N\u00e4iden oppien my\u00f6t\u00e4 toimintatapani opettajana muuttuivat kovasti ja parhaita kokemuksia opettajana \u2013 samaa palautetta sain my\u00f6s opiskelijoilta oppimisen n\u00e4k\u00f6kulmasta \u2013 oli paneutua toiminnallisten harjoitusten avulla kuvittelemaan, milt\u00e4 muistisairaan henkil\u00f6n kokemusmaailma tuntuu. N\u00e4iden menetelmien avulla on mahdollista my\u00f6s saada kokemusta sanattoman viestinn\u00e4n merkityksest\u00e4. Muistisairauden edetess\u00e4 sanojen merkitys v\u00e4henee ja sanattoman viestinn\u00e4n merkitys kasvaa. Muistisairaan kohtaamisessa on osattava lukea sanattomia viestej\u00e4 ja toisaalta my\u00f6s olla tietoinen omista viesteist\u00e4\u00e4n. Jos sanaton ja sanallinen viestint\u00e4 on ristiriidassa, sanaton voittaa aina. Toivoisin, ett\u00e4 hoitoty\u00f6n opetuksessa osattaisiin paremmin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaltaisia menetelmi\u00e4.<\/p>\n
Olen huolissani siit\u00e4, ett\u00e4 muistiosaaminen on ainakin osittain heikentynyt ja ohentunut. Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ovat maksullisia ja se est\u00e4\u00e4 usein ammattilaisia osallistumasta koulutuksiin. Koska maksavia asiakkaita ei ole, ammattikorkeakoulut eiv\u00e4t ole voineet j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 toimintaa. Meill\u00e4 ei ole j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, joka mahdollistaisi hoitoty\u00f6ntekij\u00f6iden kliinisen urakehityksen eli syv\u00e4llisen erikoistumisen tiettyyn hoitoty\u00f6n alueeseen \u2013 esimerkiksi juuri muistity\u00f6h\u00f6n. Onneksi Riveriassa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n laadukasta muistiosaajakoulutusta. Karelia ammattikorkeakoulussa on parhaillaan halu geronomien koulutusohjelmaan. My\u00f6s Ik\u00e4osaamisen ammattikorkeakoulututkintoon kuuluu muistiasioita. Mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 ei kuitenkaan t\u00e4ysin korvaa 30 opintopisteen laajuisia muistihoitajaopintoja.<\/p>\n
Hyv\u00e4t juhlavieraat!<\/p>\n
On ristiriitaista, ett\u00e4 kliinisess\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 ei ole riitt\u00e4v\u00e4sti muistiosaajia, vaikka olemme edenneet muistitietoudessa valtavasti 40 vuodessa. Tutkimustieto on lis\u00e4\u00e4ntynyt ja asenteissakin on tapahtunut osittain my\u00f6nteist\u00e4 kehittymist\u00e4. Nyt puhumme aivoterveyden edist\u00e4misest\u00e4, muistisairauksien ennaltaehk\u00e4isyst\u00e4 ja kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta, joista aiemmin puhuttiin hyvin hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n
Ty\u00f6t\u00e4 on tehty paljon, mutta sit\u00e4 on viel\u00e4 paljon tekem\u00e4tt\u00e4. Muistisairaiden ja heid\u00e4n omaistensa oikeuksien toteuttamisessa on edelleen yhteiskunnassamme puutteita. My\u00f6s tietyt perusasiat tuntuvat unohtuneen palvelujen j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4.\u00a0 Muistisairaiden hyv\u00e4n hoidon erityispiirteist\u00e4 ei puhuta niin paljon kuin pit\u00e4isi. Monin paikoin ajatellaan, ett\u00e4 kaikkia ik\u00e4ihmisi\u00e4 voidaan auttaa ja hoitaa samalla tavalla ja unohdetaan ett\u00e4 muistisairaiden auttaminen, kohtaaminen, palveluiden j\u00e4rjest\u00e4minen ja edellytt\u00e4v\u00e4t erityisosaamista. Hermostun aina, kun puhutaan, ett\u00e4 hoitoty\u00f6h\u00f6n tarvitaan lis\u00e4\u00e4 k\u00e4sipareja. K\u00e4siparit eiv\u00e4t auta, jos ei ole syd\u00e4nt\u00e4 ja aivoja.<\/p>\n
Muistiosaamisen puutteet johtavat my\u00f6s yhteiskunnan kannalta ik\u00e4viin seurauksiin. Mit\u00e4 huonommin palvelut on j\u00e4rjestetty, sen nopeammin toimintakyky heikkenee ja sen kalliimmaksi se yhteiskunnalle tulee \u2013 puhumattakaan inhimillisyydest\u00e4. Muistisairaita ei voi hoitaa kuka tahansa ja m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4n henkil\u00f6kunnan lis\u00e4ksi on varmistettava henkil\u00f6st\u00f6n ammattitaito ja osaaminen. Jos ja kun hoitoyhteis\u00f6ihin tulee jatkossa avustavaa henkil\u00f6st\u00f6\u00e4 enemm\u00e4n, erityisosaajien merkitys ty\u00f6n ohjaamisessa ja kouluttamisessa korostuu entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kustannuksia kasvattaa se, ettei Suomessa toteudu muistisairauksien ehe\u00e4 hoitoketju. Jos kunnat ja hyvinvointialueet tekev\u00e4t taloudellisessa paineessa ratkaisuja ja harkitsemattomia s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4, joissa ei huomioida muistisairaiden erityistarpeita niin pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 kustannukset edelleen kasvavat.<\/p>\n
Esimerkiksi muistisairausdiagnoosin viiv\u00e4styminen hidastaa oikeaan hoitoon p\u00e4\u00e4sy\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4 kustannuksia. Mit\u00e4 varhaisemmassa vaiheessa sairaus todetaan, sen tehokkaammin sit\u00e4 voidaan hoitaa ja kuntouttaa. Valitettavasti muistisairauksiin liittyv\u00e4 kielteinen leima est\u00e4\u00e4 edelleen ihmisi\u00e4 hakeutumasta ajoissa tutkimuksiin. Toinen ongelma on ammattilaisten tiedon ja osaamisen puutteet. Ammattilaisetkaan eiv\u00e4t tunnista muistisairauksiin liittyvi\u00e4 oireita riitt\u00e4v\u00e4n ajoissa.<\/p>\n
Hyv\u00e4t kuulijat,<\/p>\n
Muistisairaiden yhdenvertaiset palvelut eiv\u00e4t edelleenk\u00e4\u00e4n toteudu. Esimerkiksi muistihoitajia sek\u00e4 geriatrian\/neurologin palveluita on saatavissa vaihtelevasti eri puolilla Suomea.<\/p>\n
My\u00f6s siirtym\u00e4t itsen\u00e4isest\u00e4 asumisesta omaishoivaan, s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen kotihoitoon tai palveluasumiseen\/yhteis\u00f6koteihin vaihtelevat alueittain. Kuntoutusta ja kuntouttavaa toimintaa on liian v\u00e4h\u00e4n tarjolla ja kotihoito usein laitostaa muistisairaan nelj\u00e4n sein\u00e4n sis\u00e4lle. Toimintakyvyn heikkeneminen nopeuttaa omasta kodista pois muuttamista. My\u00f6s muistisairaan omaishoitajan tuki on usein t\u00e4ysin riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Monin paikoin yhteis\u00f6koteja on liian v\u00e4h\u00e4n ja siksi kotona asuu muistisairaita, joiden inhimillinen ja turvallinen asumispaikka ei en\u00e4\u00e4 ole oma koti.<\/p>\n
Tarvitaan erilaisia yhteis\u00f6llisen asumisen ratkaisuja ja Pohjois-Karjala onkin onneksi ik\u00e4ihmisten perhehoidon edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on erityisen suuri tarve kiert\u00e4vist\u00e4 perhehoitajista, jotka voivat olla omaishoidon tukena mahdollistamassa esimerkiksi ulkoilua ja kulttuuritapahtumiin p\u00e4\u00e4semist\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6s ymp\u00e4rivuorokautisessa palveluasumisessa \u2013 kes\u00e4kuussa tapahtuneet lakimuutoksen johdosta emme puhu en\u00e4\u00e4 tehostetusta palveluasumisesta \u2013 toiminnan tulee olla toimintakyky\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4 ja mahdollistaa oman n\u00e4k\u00f6isen el\u00e4m\u00e4n toteutuminen. Peruskoulutuksen lis\u00e4ksi on vahvistettava hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten tietoa ja osaamista organisoimalla henkil\u00f6st\u00f6n t\u00e4ydennyskoulutusta.<\/p>\n
Olen itse ollut viime vuodet kulttuurihyvinvoinnin puolestapuhuja ja kulttuuri eri muodoissaan on tutkimustenkin mukaan hyv\u00e4 keino muistisairaan henkil\u00f6n toimintakyvyn ja el\u00e4m\u00e4nlaadun yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 ja parantamisessa. Valitettavasti monenkaan ik\u00e4ihmisen ja muistisairaan kulttuuriset oikeudet eiv\u00e4t toteudu lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla. Kulttuurin lis\u00e4ksi hyvi\u00e4 kokemuksia el\u00e4m\u00e4nlaadun ja toimintakyvyn yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 on saatu esimerkiksi kinestetiikasta ja luontohoivasta (Green Care).<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t,<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 huolipuheesta huolimatta, haluan korostaa, ett\u00e4 my\u00f6s hyv\u00e4\u00e4 toimintaa on vaikka kuinka paljon ja my\u00f6s sit\u00e4 tulee nostaa esille. Yksi kiitoksen arvoinen asia Pohjois-Karjalassa on se, ett\u00e4 Siun sote on rakentanut muistisairaan hoidon maakunnallisen hoitopolun diagnoosista, palvelutarpeen arviointiin ja sielt\u00e4 tarvittaviin palveluihin. Toivottavasti henkil\u00f6kuntaa on riitt\u00e4v\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n hoitopolun toteuttamiseen.<\/p>\n
Ehe\u00e4 hoitopolku on yksi keino toiminnan vaikuttavuuden parantamiseen. Muistisairaiden yhdenvertaisten oikeuksien toteuttamisessa ja samalla kustannusten kuriin saamisessa onkin nyt nopeiden toimenpiteiden aika. Kaiken toiminnan tulee perustus tutkimusn\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja l\u00e4\u00e4ketieteellisen n\u00e4yt\u00f6n rinnalle on saatava n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n perustuva hoitoty\u00f6 ja sosiaality\u00f6.<\/p>\n
Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Koko sen ajan, mit\u00e4 olen itse ollut muistity\u00f6ss\u00e4 mukana, olen korostanut yht\u00e4 samaa asiaa ja se on muistisairauksiin liittyv\u00e4n kielteisen leiman eli stigman v\u00e4hent\u00e4minen. Selvitysten mukaan muistisairauksiin liittyv\u00e4t kielteiset asenteen edelleen est\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4 hakemasta tietoa, tukea ja hoitoa. Kuka tahansa voi sairastua muistisairauteen ja mit\u00e4 varhaisemmassa vaiheessa sairaus todetaan, sen tehokkaammin voidaan hoidolla ja kuntoutuksella hidastuttaa sairauden etenemist\u00e4 ja parantaa el\u00e4m\u00e4nlaatua.<\/p>\n
Joidenkin meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntarinaan kuuluu muistisairaus \u2013 tai muistisairaan l\u00e4heisen\u00e4 oleminen \u2013 eik\u00e4 se tee tarinasta v\u00e4hemm\u00e4n arvokasta. Muistisairaudessa ei ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja h\u00e4pe\u00e4n leiman poistaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jos haluamme edist\u00e4\u00e4 muistiyst\u00e4v\u00e4llisen yhteiskunnan rakentamista. Muistisairas voi el\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja onnellista el\u00e4m\u00e4\u00e4, jos h\u00e4n saa el\u00e4\u00e4 muistiyst\u00e4v\u00e4llisess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4vien ihmisten l\u00e4heisyydess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli keskeinen viesti silloin, kun opetin ensimm\u00e4isess\u00e4 muistihoitajien koulutuksessa ja t\u00e4t\u00e4 samaa viesti\u00e4 haluan korostaa edelleen.<\/p>\n
Hyv\u00e4 juhlav\u00e4ki!<\/p>\n
Yhteinen tavoitteemme on muistiyst\u00e4v\u00e4llinen Suomi. T\u00e4h\u00e4n teemaan liittyy my\u00f6s se, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4mme puheessamme ihmist\u00e4 kunnioittavia sanoja – ei leimaavia ja ihmisarvoa loukkaavia sanoja. Muistiyst\u00e4v\u00e4llisess\u00e4 Suomessa asenteiden tulee olla kannustavia, eik\u00e4 asioista puhuttaessa ja kirjoitettaessa saa tuoda esille sairauteen liittyv\u00e4\u00e4 kielteist\u00e4 leimaa. Jokaisella on oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan kohteluun. Ihminen on aina ennen kaikkea ihminen eik\u00e4 jonkun sairauden edustaja.<\/p>\n
Sanat muuttavat ajattelutapaa ja asenteita. Sanat ovat voimakkaita vaikuttamisen v\u00e4lineit\u00e4. Siksi olenkin surullinen, ett\u00e4 media valitettavasti edelleen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi dementikko-sanaa. Valitettavan usein voi lehdest\u00e4 edelleen lukea:<\/p>\n
Dementoitunut vanhus karkasi kotoaan! – tai viel\u00e4 pahemmin: I\u00e4k\u00e4s dementikko karkasi kotoaan tai palvelutalosta. T\u00e4h\u00e4n otsikkoon sis\u00e4ltyy ainakin kaksi huomionarvoista asiaa:<\/p>\n
Ensinn\u00e4kin, sellaista sairautta kuin dementia ei ole olemassa. Toisena huomionarvoisena asiana otsikossa on maininta, ett\u00e4 henkil\u00f6 on karannut kotoaan. Onkohan kuitenkaan karkaamisesta kysymys? Kysymys on siit\u00e4, ett\u00e4 muistisairauteen liittyy hahmottamisen ja kognitiivisen toiminnan h\u00e4iri\u00f6it\u00e4. Esimerkiksi y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4tess\u00e4 tulee olo, ett\u00e4 on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 t\u00f6ihin tai asioita hoitamaan. Kotoa l\u00e4hteminen on siis mielek\u00e4s reaktio olemassa olevaan tunnetilaan.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 esimerkki tuo esille sen, miksi tarvitaan muistiosaajia. Maallikko ajattelee usein, ett\u00e4 tietty haasteellinen k\u00e4ytt\u00e4ytyminen on muistisairauden oire, mutta asiantuntija oivaltaa, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymisen takana on tyydyttym\u00e4t\u00f6n tarve tai ty\u00f6ntekij\u00e4n puutteelliset vuorovaikutustiedot ja -taidot, esimerkiksi ty\u00f6ntekij\u00e4 ole\u00a0 tietoinen sanallisen ja sanattoman viestint\u00e4ns\u00e4 ristiriitaisuudesta. N\u00e4kyv\u00e4n oireen taakse n\u00e4keminen ja ihmisen perimm\u00e4iseen tarpeeseen oikealla tavalla vastaaminen edellytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja aivoja eli osaamista, tietoa ja oikeaa asennetta.<\/p>\n
Olemme olleet muistihoitajakoulutuksen k\u00e4ynnist\u00e4misess\u00e4 edell\u00e4 k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Toivoisin, ett\u00e4 olemme jatkossakin muistity\u00f6n kehitt\u00e4misess\u00e4 edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 \u2013 ja se ei onnistu ilman koulutettuja muistihoitajia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hyv\u00e4t juhlavieraat Kiitos kutsuta tulla puhumaan ja muistelemaan aiheesta Muistihoitajat Pohjois-Karjalassa 20 vuotta. Vuoden kuluttua osaisin puhua asiasta paremmin, sill\u00e4 olen ajatellut kansanedustajan ty\u00f6n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kirjoittaa suomalaisen muistity\u00f6n historiikkia 1980 luvun alusta alkaen t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n omien kokemusteni pohjalta. Koen, ett\u00e4 olen ollut n\u00e4kij\u00e4n ja kokijan paikalla koko ty\u00f6urani ajan ja n\u00e4hnyt valtavan muutoksen<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3108,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"class_list":["post-3102","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-puheet"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3102","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3102"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3107,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3102\/revisions\/3107"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/3108"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}