Viimeiset viikot ovat monelle olleet raskaita ja ahdistavia, mutta my\u00f6s osoittaneet, ett\u00e4 Suomessa on edelleen voimissaan yhteis\u00f6llisyyden ja v\u00e4litt\u00e4misen kulttuuri.<\/p>\n
Monelle koronaepidemia on ollut my\u00f6s rauhoittumisen ja uusien ajatusten aikaa. Moni yst\u00e4v\u00e4ni on kertonut, ett\u00e4 epidemian aikana, on joutunut miettim\u00e4\u00e4n monia asioita uudelleen ja esimerkiksi kysymykset, kuten mik\u00e4 minulle on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja mist\u00e4 min\u00e4 saan voimia, ovat nousseet pintaan. Min\u00e4keskeisyyden rinnalle on noussut my\u00f6s tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 voin olla avuksi toisille. Huoli esimerkiksi karanteenissa olevien ihmisten p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4 on saanut aikaa uudenlaista aktiivisuutta auttamisena ja yhteydenpidon lis\u00e4\u00e4ntymisen\u00e4.<\/p>\n
Toinen puoli asiasta on toki se, ett\u00e4 monelle my\u00f6s ahdistus, yksin\u00e4isyys ja pelko ovat tulleet liiankin tutuiksi, eiv\u00e4tk\u00f6 kaikki ole saaneet riitt\u00e4v\u00e4sti apua ja tukea vaikeiden tunteiden k\u00e4sittelyss\u00e4.<\/p>\n
Omalla kohdallani koronaepidemia on muuttanut ty\u00f6n luonnetta niin, ett\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olokokoukset ovat muuttuneet et\u00e4kokouksiksi ja kansalaisten yhteydenottoja on aiempaa enemm\u00e4n. Ty\u00f6skentelen yli puolet ajasta kotipaikkakunnallani Joensuussa. Ty\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole v\u00e4hentynyt, mutta se rytmittyy hiukan eri tavalla kuin ennen. Keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, lounastauon yhteydess\u00e4, on mahdollista esimerkiksi k\u00e4yd\u00e4 ulkona lenkill\u00e4 ja samalla on voinut n\u00e4hd\u00e4 luonnon her\u00e4\u00e4v\u00e4n kev\u00e4\u00e4seen. Luonto on aina ollut minulle voiman l\u00e4hde ja erityisesti t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 se on ollut my\u00f6s toivon tuoja.<\/p>\n
Toinen t\u00e4m\u00e4n koronaepidemian aikaan uudelleen itselleni l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni voima, tulee runoista. Lausuin lapsena – ja viel\u00e4 teini-i\u00e4ss\u00e4kin runoja, mutta jossain vaiheessa el\u00e4m\u00e4n kiireiden keskell\u00e4 runojen maailma j\u00e4i melko paljon taka-alalle. Nyt olen palannut uudelleen runojen salaper\u00e4isiin ja mielikuvitusta ruokkiviin tarinoihin, joita voisi kuvata my\u00f6s mielen ja kielen leikiksi. Runoissa on yleens\u00e4 voimakas tunnelataus, jonka jokainen lukija voi kokea ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 omalla ainutlaatuisella tavalla. Ne viestiv\u00e4t jokaiselle ihmiselle h\u00e4nelle t\u00e4rkeist\u00e4 tunteista ja ajatuksista. Siksi monella meist\u00e4 on lempirunoja, jotka saattavat eri el\u00e4m\u00e4ntilanteissa vaihdella.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 olen useana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n tuloa seuratessa lukenut kahta runoa, jotka ovat muuttuneet itselleni kev\u00e4\u00e4n tulon ylistykseksi ja toivon vahvistajiksi. N\u00e4in kev\u00e4\u00e4n juhlan eli vapun l\u00e4hestyess\u00e4 haluan jakaa ne kanssanne.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirkkaat aamut kohoavat (Eeva-Liisa Manner)<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dJokainen kev\u00e4t nostaa silmiini kyyneleet ilosta, koska t\u00e4m\u00e4 maa on niin kaunis.<\/p>\n
J\u00e4rvi on aina uusi ja erilainen,<\/p>\n
rannoilta kahvinruskea, keskelt\u00e4 kirkas, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 virtaavan kuin<\/p>\n
joki, kadoksiin metsiin.<\/p>\n
L\u00e4mpimin\u00e4 aamuina sen kietoo sumu,<\/p>\n
sinert\u00e4v\u00e4 kuin aamumaito,<\/p>\n
sateella sen silkki on harmaa.<\/p>\n
Kirkkaat aamut kohoavat,<\/p>\n
p\u00e4iv\u00e4 ja y\u00f6 vaihtelevat,<\/p>\n
sade ja kuulas ilma.<\/p>\n
Vuodenaikojen l\u00e4ht\u00f6 ja paluu,<\/p>\n
lintujen laulu, \u00e4\u00e4nien h\u00e4ipyminen,<\/p>\n
aamu ja ilta, kev\u00e4t ja syksy<\/p>\n
alati h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4t minua.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Toinen on runo Niilo Rauhalalta:<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dPuut jotka odottavat kes\u00e4\u00e4,<\/p>\n
tiet\u00e4v\u00e4t varmasti, ett\u00e4 se on tulossa.<\/p>\n
<\/p>\n
Ne kutsuvat tuulen<\/p>\n
lakaisemaan hartiansa kaikesta painosta ja sateen sulattamaan j\u00e4\u00e4n<\/p>\n
silmujen pinnalta.<\/p>\n
<\/p>\n
Ne puhuvat auringolle,<\/p>\n
joka nousee vaarojen takaa.<\/p>\n
Ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 se viipyy joka p\u00e4iv\u00e4<\/p>\n
yh\u00e4 kauemmin puitten yll\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole niin varmaa kuin se,<\/p>\n
ett\u00e4 jonakin hiljaisena kev\u00e4ty\u00f6n\u00e4<\/p>\n
parvi saapuvia lintuja istahtaa oksille kuin yhteinen sovittu merkki.<\/p>\n
<\/p>\n
Ja mit\u00e4 on tapahtunut kun maailma aamulla her\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Avautuneista lehdist\u00e4 kimpoavat mets\u00e4n laulut niin kuin sade<\/p>\n
peilityynest\u00e4 vedest\u00e4.<\/p>\n
Ja koko mets\u00e4n l\u00e4pi k\u00e4y v\u00e4ristys;<\/p>\n
auringon virrassa kaikki hetket!\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4kin kev\u00e4\u00e4n\u00e4 tulee n\u00e4in tapahtumaan. Kev\u00e4t ja valo ovat voittaneet talven ja pimeyden. Iloitaan siit\u00e4!<\/p>\n
<\/p>\n
-Merja M\u00e4kisalo-Ropponen<\/p>\n
kansanedustaja (sd)<\/p>\n
<\/p>\n
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 28.4.2020.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viimeiset viikot ovat monelle olleet raskaita ja ahdistavia, mutta my\u00f6s osoittaneet, ett\u00e4 Suomessa on edelleen voimissaan yhteis\u00f6llisyyden ja v\u00e4litt\u00e4misen kulttuuri. Monelle koronaepidemia on ollut my\u00f6s rauhoittumisen ja uusien ajatusten aikaa. Moni yst\u00e4v\u00e4ni on kertonut, ett\u00e4 epidemian aikana, on joutunut miettim\u00e4\u00e4n monia asioita uudelleen ja esimerkiksi kysymykset, kuten mik\u00e4 minulle on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja mist\u00e4 min\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-2233","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogilta"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2233","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2233"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2233\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2234,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2233\/revisions\/2234"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2233"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2233"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.merjamakisalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2233"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}