T\u00e4m\u00e4 on kolmas kirjoitukseni hoito- ja hoivaty\u00f6ntekij\u00f6iden ty\u00f6pahoinvoinnista ja siit\u00e4 johtuvasta ammattilaisten siirtymisest\u00e4 pois sote-alalta ja kokonaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ensimm\u00e4iseen kirjoitukseeni olin haastatellut TE-toimiston henkil\u00f6kuntaa, jotka kertoivat siit\u00e4, ett\u00e4 heille tulee yh\u00e4 useammin asiakkaiksi henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat sanoneet itsens\u00e4 irti, koska muuten menee \u201dterveys tai henki\u201d. Te- toimistoihin tulee my\u00f6s vastavalmistuneita hoitajia, jotka eiv\u00e4t halua menn\u00e4 sote-alle t\u00f6ihin, koska heid\u00e4n kokemuksensa harjoittelujaksoilta on ollut niin huono. Hekin kertovat siit\u00e4, ty\u00f6t\u00e4 on ihan liikaa ja ristiriita ammatti-identiteetin ja todellisuuden v\u00e4lill\u00e4 on liian suuri.<\/p>\n
Viime viikolla kirjoitin kunta-alan el\u00e4k\u00f6itymisluvuista. Hoitoalan ty\u00f6ntekij\u00e4t kokevat yh\u00e4 enemm\u00e4n uupumista, kun ty\u00f6n kuormittavuus ja vastuu kasvavat, mutta jatkuvasta kiireest\u00e4 johtuen potilasta kohden k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 aika on yh\u00e4 pienempi. Ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 on vahva ammattietiikka, mutta samaan aikaan he kokevat, ett\u00e4 aika ei kerta kaikkiaan riit\u00e4. Jatkuva kiire ja stressi n\u00e4kyv\u00e4t niin sairauspoissaoloina, alanvaihtoina sek\u00e4 my\u00f6s pahimmissa tapauksissa loppuun palamisena ja ty\u00f6kyvytt\u00f6myyten\u00e4.<\/p>\n
Nykyisin el\u00e4k\u00f6ityy tai alalta poistuu ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 esimerkiksi alan opiskelijat ovat jo opintojensa aikana k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ysty\u00f6llistettyj\u00e4. Tulevaisuudessa kuilu hoitoalan ammattilaisten ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden tarpeen v\u00e4lill\u00e4 uhkaa revet\u00e4 kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi.<\/p>\n
Nyt haastattelin paria ty\u00f6nohjaajaa, jotka tekev\u00e4t paljon t\u00f6it\u00e4 hoito- ja hoiva-alan ty\u00f6ntekij\u00f6iden kanssa. Kysyin heilt\u00e4, mit\u00e4 hoitajat ty\u00f6nohjauksessa kertovat. Kertomukset ovat surullista kuultavaa. Ensinn\u00e4kin molemmat totesivat, ett\u00e4 yhteydenottoja tulee entist\u00e4 enemm\u00e4n, erityisesti sairaanhoitajilta. He ovat usein joutuneet ohjaamaan ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riin tai terapiaan, koska uupumisoireet ovat niin voimakkaita.<\/p>\n
Selke\u00e4sti puheessa kuvastuu huoli siit\u00e4, mihin suuntaan ty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6 ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat resurssit ovat menneet. Eettinen ristiriita kuvastuu merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 kuormitustekij\u00e4n\u00e4 – kun joutuu siet\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, ettei tee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n omien arvojensa ja oppimansa mukaisesti. Aikaa potilaiden (ja omaisten) inhimilliseen kohtaamiseen ei j\u00e4\u00e4, hoitotoimenpiteet joudutaan tekem\u00e4\u00e4n kiireess\u00e4 ja usein keskeytysten kanssa. Moni sanoittaa huolensa potilasturvallisuudesta. Omahoitajuus on sanahelin\u00e4\u00e4. Monella on kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 liian usein kell\u00e4\u00e4n ei oikeasti ole kokonaisk\u00e4sityst\u00e4 osaston tilanteesta tai yksitt\u00e4isen potilaan tilanteesta. Pelottaa, ett\u00e4 jotain sattuu. Itselle rakas ja merkityksellinen ty\u00f6 on muuttunut taakaksi, ja ajatus v\u00e4hemm\u00e4n vastuullisesta ja paremmin resursoidusta ty\u00f6st\u00e4 houkuttelee.<\/p>\n
Kodin ja ty\u00f6n vaatimusten yhteen sovittaminen on vaikeaa, koska ty\u00f6vuorosuunnitelmat eiv\u00e4t tue t\u00e4t\u00e4 periaatetta. Aikaa palautumiselle raskaasta ja kiireen v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ty\u00f6vuorosta ei useinkaan j\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti. V\u00e4syneen\u00e4 j\u00e4\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n ty\u00f6asioita, pelko siit\u00e4, ett\u00e4 on tehnyt virheen tai unohtanut jotain kuormittaa. Joustamaton ty\u00f6vuorosuunnittelu kuormittaa paitsi itse\u00e4, my\u00f6s perhett\u00e4, parisuhdetta ja vanhemmuutta. Harrastuksia ei oikein voi sopia, yst\u00e4viin on vaikea pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4. Usein t\u00f6ist\u00e4 soitetaan vapaille ja ty\u00f6vuoroja joutuu venytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun sijaisia ei saa kutsua vajetta paikkaamaan.<\/p>\n
Tarinat johtamisen tavoista ovat \u00e4llistytt\u00e4vi\u00e4. Elet\u00e4\u00e4n pelon ilmapiiriss\u00e4. Huolipuhetta v\u00e4h\u00e4tell\u00e4\u00e4n ja usein jopa ty\u00f6ntekij\u00e4lle sanotaan, ett\u00e4 jos ei ty\u00f6 kiinnosta, niin tulijoita on. Ja kyse ei todellakaan ole siit\u00e4, ettei ty\u00f6 kiinnosta, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 sen haluaisi tehd\u00e4 hyvin ja on huoli omasta tai ty\u00f6kaverin jaksamisesta. Moni ty\u00f6ntekij\u00e4 my\u00f6s kyynistyy, mik\u00e4 on luonnollista v\u00e4symyksen ja toivon kokemuksen hiipumisen my\u00f6t\u00e4. Ty\u00f6ntekij\u00e4t my\u00f6s kertovat, ett\u00e4 kun omaa huoltaan ja uupumistaan tuo esiin, kommenttina on, ett\u00e4 hyvinvointi on omalla vastuulla, se ei kuulu ty\u00f6nantajalle. Kyky\u00e4 joustaa ja sopeutumista muutokseen per\u00e4\u00e4nkuulutetaan, mutta ei ymm\u00e4rret\u00e4, ett\u00e4 jossain menee jaksamisen raja.<\/p>\n
N\u00e4in siis kaksi ty\u00f6nohjaajaa sanoitti minulle hoitoty\u00f6ntekij\u00f6iden h\u00e4t\u00e4\u00e4. Hoitajien kokemuksissa korostui masennus, uupumus, arvostuksen puute, pelko, pettymys, itselle rakkaan ja merkityksellisen ty\u00f6n omien arvojen mukaisen toteuttamisen mahdottomaksi tekeminen.<\/p>\n